21. syys, 2020

Nuhtelu on heikon johtajan pelimerkki

Oli aika, jolloin johtajan työkalupakin päällimmäiseen lokeroon kuului nuhtelu ja varoitukset.

Pomo ei ollut tyytyväinen alaisen toimintaan, kutsui tämän juttelemaan, rykäisi, vetosi epäsuorasti natsoihinsa ja nuhteli. Puhuttelun päälle hän antoi ymmärtää, että ellei…

Näitä kohtauksia olemme nähneet vanhoissa Suomi-Filmeissä sekä valitettavasti myös arkisessa nykyelämässä.

Useimmissa tilanteissa nuhtelu on vallankäyttöä, alaisen nöyryyttämistä ja heikkoa johtamista.  Toistuessaan se levittää yhteisöön epävarmuuden ja pelon kulttuuria, jossa alaiset toimivat sanktioiden pelosta enemmän kuin sisäisesti motivoituneina.

Nuhtelulla on paikkansa, mutta se kannattaa tehdä vain, jos teko on vakava, kuten jos alainen on syyllistynyt vihapuheeseen, työpaikkakiusaamiseen, epäasialliseen käytökseen tai muuhun rikokseksi epäiltyyn toimintaan.

Vilpittömässä mielessä omia elämänarvojaan noudattava työntekijä ei ansaitse nuhtelua.

Normaaliarjessa nuhtelua parempi on rauhallinen, tasavertainen ja arvostava keskustelu. Mokan tehnyt alainen on ehkä itsekin huomannut virheensä ja on siitä valmiiksi nolona.

Valta-asemaan perustuva nuhtelu on johtamista primitiivisimmillään, ja siihen kannattaa turvautua vihoviimeisenä keinona, kun kaikki muu on yritetty. Sen käyttö henkilöjohtamisen vakiokeinona kielii siitä, että johtaja on menettänyt varsinaisen uskottavuutensa.  

Oululainen pappi Árpád Kovács seurasi omaatuntoaan ja vihki sateenkaariparin. Hän sai tuomiokapitulilta kirjallisen varoituksen. Seurasi valituksia ja oikeuskäsittelyjä. Korkein hallinto-oikeus ei katsonut aiheelliseksi moittia kapitulin toimintaa.

Pastori ei rikkonut Suomen lakia. Hän halusi noudattaa Jeesuksen sanomaa kaikkien ihmisten tasa-arvosta. Tavalla, jonka enemmistö papeista ja muista kansalaisista kokee oikeaksi.

2000-luvun johtamismaailmassa vain harva ristiriita kannattaa ratkaista vallan keinoin. Viime vuosina hierarkkisia rakenteita on pyritty korvaamaan matalilla ja joustaville malleilla, joiden ytimessä on työssä koettu merkityksellisyys ja psykologinen turvallisuus. Tutkimukset osoittavat, että niin johdetut yhteisöt yltävät parhaisiin tuloksiin ja henkilöstön hyvinvoinnin kokemukseen.

Johtamisen uusi maailma on tulossa, mutta vanha maailma nostaa yhä päätään.

Nuhtelujohtamista on yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, kirkossa, kunnissa, virastoissa, eri kokoisissa yrityksissä. Voi olla, että se on harvinaisempaa nuoren polven johtamisessa, mutta epäilen sen olevan muutakin kuin ikäkysymys.

Valtaa voi käyttää väärin kymmenillä tavoilla, kuten ääntä korottamalla, argumentteja yksipuolisesti hyödyntämällä tai vaikka manipuloimalla.

KHO on puhunut. Tuomiokapituli saa jaella varoituksia papeille, jotka vihkivät sateenkaariliittoon. Pakko sen ei kuitenkaan ole tehdä niin. Piispat toimisivat tyylikkäästi ja osoittaisivat henkistä johtajuutta, jos he sopisivat keskenään, että näissä tilanteissa nuhtelu ja varoitukset jätetään antamatta.

 

#nuhtelu #johtajuus #vallankäyttö #tasa-arvo #arvostus #kirkko #nuhtelujohtaminen

Kommentit

Tapio Aaltonen

21.09.2020 09:34

Yhdyn tulkintaasi, niin KHO varmaan ajatteli. Kirkon pitäisi itse kyetä ratkaisemaan kiistansa. Saa nähdä, onko siihen valmiutta.

Ilkka Lindström

21.09.2020 09:19

Hyvä juttu. Ajattelen samansuuntaisesti. Oikeuslaitos ei varmaan halua puuttua kirkon asioihin ja johti perustuslaista sekä AL :n esitöistä perusteet kunnioittaa kirkon autonomiaa.

Uusimmat kommentit

13.11 | 19:17

Olet varmastikin oikeassa. Häpeä on isosti mukana tässä tematiikassa.

13.11 | 08:05

Kiitos aidoista ajatuksista.

Luulisin, että se mitä seuraa, jos menet kommentoimaan tuollaisessa kuvaamassasi tilanteessa, on luultavasti häpeärangaistus – sinut vain "ignoorataan".

23.09 | 14:48

Hieno syvällinen tunne tässä mukana, arvostan ja yhden ajatuksiisi.

01.09 | 08:09

Kiitos tästä tarinasta ja ajatuksista. Luin tätä ääneen tätini Elsa Pippolan luona Joensuussa.
Terveiset häneltä. Siunausta elämääsi. Tervetuloa Joensuuhun! elsapippola@gmail.com

Jaa tämä sivu