20. tammi, 2021

Kristinuskon matka katakombeista palatseihin

Kristinusko alkoi radikaalina uudistusliikkeenä. Jeesus-liike ylitti etniset ja uskonnolliset rajat, torppasi naisten alistamisen ja raivasi tilan tasa-arvoajattelulle. Rakkaudenaterioille mahtui rikkaita ja köyhiä. Korkeana ihanteena oli, että jokainen jakoi omastaan.

Sitten alkoi muutos, jossa viimeinen niitti oli kristinuskon tuleminen valtion suojelemaksi ja lopulta valtionuskonnoksi keisari Konstantinuksen aikana. Elettiin 300-luvun loppua.

Kristinuskon matka katakombeista palatseihin oli alkanut.

Kristinuskon alkuperäinen radikaali valtavirta eriytyi pienemmiksi puroiksi ja jatkoi elämäänsä kirkkoisien kirjoituksissa, marginaaleissa, luostareissa, vähemmistöjen parissa, kansanuskontona, alkuperäiskansojen jumalanpalveluksissa ja reformiliikkeissä, jotka joko radikalisoituivat edelleen tai kesyyntyivät, institutionalisoituivat ja kadottivat hehkunsa.

Nyt kirkko näkyy monille ensisijaisesti hierarkiana, joka antaa uudistuksille periksi vasta kun on pakko eikä aina silloinkaan.

Tämä on yksi kuva nykykristinuskosta, mutta ei läheskään koko totuus. Moderneinakin aikoina kristinuskon piiristä on noussut energisiä kyllä elämälle -liikkeitä, jotka ammentavat kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta ja solidaarisuudesta. Latinalaisessa Amerikassa kirkot ovat tehneet rohkeita avauksia rakenteellisen köyhyyden kitkemiseksi.

On väitetty, että kristinuskon suuruudenaika on takana. Nyt se elää kituuttaa ja lopulta hiipuu.

Minä väitän, että kristinuskon suuruudenaika on illuusio. Sitä ei ole ollutkaan. Aito usko on aina elänyt marginaaleissa hiljaisena virtana, sydämissä, ihmisissä, jotka ovat valmiit kääntämään toisen poskensa.

Kristinuskon alkuperäinen ohjelma oli ”julistaa vangituille vapautusta”, taistella ihmisen puolesta ja olla kivi sortajien kengässä. Sekä jatkaa eteenpäin Jeesuksen sanomaa ehdottomasta armosta, pelastuksesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Siihen tarvitaan yhteisöjä ja jonkinlaisia kevyitä organisaatioita. Mutta hierarkkisia valtarakenteita siihen ei tarvita. Rakenteiden piirteenä on ulos sulkeminen, me ja ne -asenteet. Aidoimmillaan hengellisyys on inklusiivista, yhdistävää.

Apostoli Paavalin sanoin: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”

 

#kristinusko #kirkko #hierarkiat #radikaali #vapaus

Kommentit

Tapio Aaltonen

01.02.2021 05:55

Terve, Matti. Olen lukenut kirjasi. Erinomaisesti kiteytettyä ajattelua. Taattua Mattia.

Matti Nokela

03.02.2021 17:24

Kiitos Tapio

Matti Nokela

26.01.2021 13:21

Loistava artikkeli.Kiitos Tapio
Oletko tutustunu minun kirjaani SEIREENIEN KUTSU-kuvaus aivoista ja addikktioista jne Lyhyt, kansanomainen opus terv matti

Uusimmat kommentit

13.11 | 19:17

Olet varmastikin oikeassa. Häpeä on isosti mukana tässä tematiikassa.

13.11 | 08:05

Kiitos aidoista ajatuksista.

Luulisin, että se mitä seuraa, jos menet kommentoimaan tuollaisessa kuvaamassasi tilanteessa, on luultavasti häpeärangaistus – sinut vain "ignoorataan".

23.09 | 14:48

Hieno syvällinen tunne tässä mukana, arvostan ja yhden ajatuksiisi.

01.09 | 08:09

Kiitos tästä tarinasta ja ajatuksista. Luin tätä ääneen tätini Elsa Pippolan luona Joensuussa.
Terveiset häneltä. Siunausta elämääsi. Tervetuloa Joensuuhun! elsapippola@gmail.com

Jaa tämä sivu