Pankkiiri Yang Weigu on etsitty mies. Hän onnistui puhaltamaan 137 miljoonan euron sijoitukset 20 000:lta kiinalaiselta. Hänellä oli varjopankki sen oikean pankin rinnalla.
Tällä hetkellä Yang Weigu siemaileen hedelmäcocktailia palmujen varjossa jollain Tyynenmeren saarella. Pieni pelko varjostaa hänen mieltään.
Varjoissa tapahtuu ihmeellisiä asioita, jotka eivät kestä valoa. Varjoissa on salaisuuksia, luurankoja, haavoja,n häpeää, keskeneräisyyttä. Siellä tehdään sijoituspäätöksiä, manipuloidaan testejä ja annetaan neuvoja, etuja ja rahaa. Siellä petetään, valehdellaan ja kähmitään.n Jotkut varjoista ovat hämärää valon ja pimeän välimaastossa, jotkut yön synkkää pimeyttä.
Varjoissa tehdään myös hyviä asioita. Autetaan toista ilman, että siitä halutaann kunniaa. Veikkaan, että piilotettua hyvää tapahtuu moninkertaisesti enemmän kuin piilotettua pahaa. Sittenkin.
Kadun varjoisasta puolesta on tänä vuonna keskusteltu paljon, terrorismista, bisneshuijauksista, dopingistan ja korruptiosta.
Tällä keskustelullakin on varjonsa, asetelma, jossa päivittelemme muualla näkyvää pahaa. Tuomitsemme rikolliset, huijarit ja yhteiskunnan siivellä elävät laskelmoivat keinottelijat.
Keskustelunn valoisa puoli on, että kähmintä ja salailu pitääkin tuomita. Samalla meidän on yhä uudelleen katsottava sitä, mitä näemme ihaillessamme tuoreinta selfietämme.
Kaikenlaiset varjot syntyvät meistän ja asuvat meissä. Jokaisessa.
Carl Jungin tunnettuja käsitteitä on varjo, joka on piiloutunut sisimpämme syövereihin mutta joka näkyy olemisessamme. Se on kokoelma piilotajuntaamme kätketyistä ilmiöistä,n joita itse pidämme vastenmielisinä piirteinämme ja heikkouksinamme. Se on minämme (self) ja meissä piilevän hyvän pimeä kääntöpuoli, jonka torjumiseen käytämme huomattavasti energiaa.
Meillä on luontainen taipumus korostaa jotain vahvuuttamme niin pitkälle, että se heittää varjon myös itsemme ulkopuolelle. Suurilla vahvuuksilla on pitkät varjot.
Äiti Teresalla oli varjonsa, hän ei ainan ollut helppo ja rakastettava tyyppi, kuten häntä tuntevat ovat kertoneet. Michelle Obaman mukaan Barack ei kotioloissa ole aina niin karismaattinen ja mukava kuin miltä hän näyttää ulospäin.
Tätä kaikkean näen itsessäni, vaikken haluaisi. Se on elämisen reunaehto, joka on paras oppia tuntemaan ja hyväksymään. Armollisuus itseä kohtaan johtaa seuraavaan kysymykseen: ”Millainen ihminen haluan olla?” Siitä alkaan kasvun tie.
Carl Jung sanoi: ”Kaikki, mikä muissa ärsyttää, auttaa meitä tuntemaan itseämme.”
Tämän rinnalle voisin kokeilla ajatusta: ”Kaikki, mikä muissa ilahduttaa, auttaa meitän tuntemaan itseämme.”
Varjopankkiiri Yang Weigu oli mukava mies, johon luotettiin. Sisimpänsä varjoissa hän alkoi antaa tilaa ahneudelle enemmän kuin hyvyydelle. Hänen varjonsa pimensi tuhansien ihmisten elämän.n Tuliko hänestä itsestään onnellinen? Epäilen.