Retoriikan vanha viisaus kuuluu, että hyvässä puheessa on aatosta, eetosta ja paatosta. Eli asiaa, uskottavuutta ja tunnetta. Antiikin reettoreiden sanoin: logos, ethos, pathos.
Suomalainen puhuja uskoo faktojen esittämisenn ylivoimaan, tunnepuolesta viis. Donald Trump perusti viestinsä kokonaan tunteeseen.
Äänestäjille hän ei antanut minkäänlaista tietoa siitä, mitä hän oikeasti aikoo tehdä, eikä varsinkaan, mitenn hän aikoo toteuttaa löysät lupauksensa tai uhkauksensa. Hänen puruhampaansa olivat iskevät sloganit.
Tästä kanveesista on noustava nopeasti. Ensimmäinen kysymyksemme kuuluu: Mitä tästä on opittava?n Ainakin se, että ihmisiä koskevat ilmiöt eivät etene loogisesti, rationaalisesti tai suoraviivaisesti.
Mielipidemittaajat hävisivät 6-0, häpeä heille. Samoin hävisi virallinen valtakoneisto. Ihmisen mielin ja käyttäytyminen on yhä tarkan ennakoinnin ulottumattomissa. Meillä on paljon opittavaa.
Yhdysvaltain tapahtumat ovat yksi merkki megamurroksesta, jota maailma kokee. Vanhat johtamisuskomukset lähtivät siitä, ettän ihmiset ovat koneen osia. Niin ei ole, mikä on tiedetty jo kauan. Silti arjen johtamiskäytännöt perustuvat yllättävän paljon noihin vanhoihin uskomuksiin.
Tässä on mietittävää työelämän,n julkisen sektorin, puolueiden, suurten korporaatioiden ja kirkon byrokraateille.
Meidän kaikkien on opiskeltava ihmistä.
Toimintatavalla on väliä.
Ps. Kirjoitin edellisen tekstin, kun Trumpin voitto oli lähes varma.n Hetki sitten kuuntelin hänen voitonpuheensa. Sekin vetosi vahvasti tunteeseen, mutta nyt täysin vastakkaisella tavalla kuin kampanjapuheet.