Ensimmäiset systemaattiset ajanhallintayritykseni tein 70-luvulla. Työskentelin jenkkikuvioissa, ja mentorini neuvoi asettamaan tarkkoja tavoitteita, priorisoimaan ja aikatauluttamaan. Kalenterini oli iso ja komea, sama joita lääkäritn käyttivät. Sijoitin sinne kaiken, joskus 15 minuutin tarkkuudella, kaiken. Vessassa käyntejä en merkannut.
Painoin tämän piiskuriohjelmani kanssa vuoden verran, sitten otteeni löystyi. Systeemi sopi monille, muttan minulle ei. Minun kuului saada myös improvisoida. Opin, että psyykeni vaatii ympärilleni hässäkkää.
Seuraavat oivallukset ja havainnot ovat sittemmin auttaneet minua. Yritin jonkinlaisena harjoituksena kirjata sen,n mikä on minulle totta:
- Unelmat, visiot ja päämäärät ovat tärkeitä, mutta annan niille aikaa. Kun oikea hetki tulee, olen valmis.
- Johdan itseäni samalla tavalla kuin toivoisin johtajani johtavann minua. Arvostan autonomiaa, vapautta.
- Panostan sisäiseen motivaatioon, siihen mitä kohtaan tunnen suurta vetoa. Siksi kai olen pohtinut arvoja, kutsumusta ja merkityksen ideaa, itseäni auttaakseni.
- Yritän pitään vireillä oppimista, opiskelua, harjoittelua. Se voi koskea työtä, harrastusta tai muuta. Usein oppiminen tapahtuu keskustelujen sivutuotteena. Aivot tykkäävät oppimisesta.
- Kurinalaisuus astuu kuvaan varsinkin, kun onn pakko tehdä jotain, josta en pidä. Parin homman osalta sallin itselleni viime tipan, jolloin urakoin työn pois alta niin nopeasti kuin suinkin.
- Tehtäväluetteloita teen, kun asioiden paljous vaatii. Käytän ABC-tekniikkaa.n A-asiat ovat niitä, jotka pitää aloittaa ajoissa ja tehdä hyvin tai jotka ovat tärkeitä ja vaativat pikaisen toimenpiteen. C-asiat voivat huoletta jäädä roikkumaan tai kokonaan tekemättä.
- Erin elämänvaiheissa tarvitaan erilaista itsen johtamista. Kerran tein vuoden mittaisen intensiivisen luopumisprojektin, kun ymmärsin edessäni olevan suuria muutoksia. Sen aikana aloitin jokaisen päiväni luopumisharjoituksilla. Nen olivat sen vaiheen henkisiä ja hengellisiä harjoituksiani.
- Pyrin joka päivä tekemään jotain rauhoittavaa: pysähtymis- ja reflektiohetki, jotain turhanpäiväistä tai palaveri kävellenn tai kafeteriassa. Hyväksyn myös heikkouteni ja paheeni. Luulen, että tätä minun pitäisi oppia vielä lisää.
- Yritän huolehtia siitä, että suhteeni kaikkiin olisivat kutakuinkin kunnossa, ainakinn ennen pitkää.
- Huolehdin fyysisestä kunnostani liikunnan avulla, tavoilla joista tykkään.
- Vaalin ajatusta siitä, että elämäni on osa suurta kokonaisuutta, painia Jumalan kanssa. Jumala ei ole rationaalinenn valintani, uskoni tai luottamukseni vain tulee jostain. Uuden testamentin Jeesus on radikaaleinta, mitä tiedän.
Parhaiten tunnen olevani kiinni elämisen ja tekemisen juonessa, kun mielessäni on punainen lanka, iso kuva, jotainn jota kohtaan tunnen intohimoa. Kun se on mielessä, moni muukin hoituu.
Entä mikä olisi neuvoni kanssaihmisille? Nuorempana minulla oli paljon neuvoja, nyt ei ole. Ei ole yhtä tapaa johtaa itseään, sellaista joka sopisin kaikille. Älä yritä valita tietä. Anna tien valita sinut.
Avainsanat: itsensä johtaminen, motivaatio, elämänhallinta, ajankäyttö, tasapaino, oppiminen
Kuva: Pixabay