En mene nyt kateuteen. Sitä meillä on aina, se on luonnollinen tunne, joka joskus paisuu kohtuuttomuuksiin ja joskus pysyy raameissa.
Ylimmän johdon ja tavallisen palkansaajan tuloerot kasvavat. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajienn palkkakehitys oli viime vuonna viisinkertainen palkansaajiin verrattuna, kertoo Kauppalehti.
Yrityksenn talouteen johtajien palkat eivät vaikuta suoraan. Raha on pois omistajien taskusta, ja raha on todettu sopivaksi keinoksi yrittää sitouttaa johtajat huolehtimaan heidän omaisuudestaan. Siltä pohjalta järjestelmä toimii, periaatteessan rationaalisella ja perusteltavissa olevalla tavalla.
Mutta kuka tarvitsee miljoonan euron vuosituloihinsa enää lisää?
Raha on symboli. Sen avulla omistajia edustava hallitus arvioi yhtiönsä vetovoimaa rekrymarkkinoilla.n Johtaja puolestaan mittaa oman arvonsa vertaisryhmässä. Palkitseminen on enemmän psykologiaa kuin taloutta.
Rahalla on merkitystä myös rahana, varsinkin niille, joilla sitä on vähän. Sadan euron korotus voi ollan pienipalkkaiselle yksinhuoltajalle huimasti järisyttävämpi juttu kuin sadantuhannen korotus toimitusjohtajalle.
Palkitsemisen etiikan suuri kysymys on siinä, mitä jättipalkkiot tekevät yhteiskunnan luottamuspääomalle.n Duunareille ja riviasiantuntijoille ne luovat tunteen, että ”kun noille maksetaan hyvästä työstä niin miksei meillekin”.
Vaatimus palkkamaltista olisi helpompi niellä, jos sitä harrastettaisiin elinkeinoelämänn kaikilla tasoilla.
Yhteiskunta on jakaantunut. Itse kuulun hyväosaisiin. Olen melko koulutettu. En ole ollut työtön, ellei yrityksen perustamisvaiheen kuoppaisia kuukausia lasketa. Yrittäjänä olen pärjännyt riittävänn hyvin, jotta olen kyennyt hoitamaan lainani, hieman matkustelemaan, auttamaan läheisiäni ja saamaan jotain säästöön pahojen päivien varalle. Olen säilynyt työkykyisenä. Olen tyytyväinen.
Monillan menee minua paremmin, ainakin taloudellisesti. Se ei ole ikinä vaivannut minua. Sitä paitsi monet superrikkaat antavat rahaa hyväntekeväisyyteen ja uuden yrittäjyyden tukemiseen. Jos eivät anna, se on heidän häpeänsä.
Huomattavasti suuremmalla joukolla menee minua huonommin. Se vaivaa minua. Siksi maksan nurisematta veroni, vaikka kieltämättä itsellänikin olisi käyttöä niille rahoille.
Täydelliseen tasa-arvoon on mahdotonn päästä. Tuloerot ovat väistämättömiä. Joillakin on suurempi halu tai mahdollisuus vaurastua kuin toisilla, monista eri syistä. Sopiva määrä kateutta ja ihmisten välistä vertailua on käypän yllyke yrittämiseen, ponnisteluihin ja kekseliäisyyteen.
Mutta, please, kohtuutta kehiin. Liian suuret palkitsemiserot aiheuttavat pahaa oloa ja järkyttävät yhteiskuntarauhaa.
Oikeudentunto oli antiikin keskeinen hyve.n Oikeudenmukaisuus on länsimäisen kulttuurin ydinarvoja. Työelämätutkimukset osoittavat, että epäreiluuden kokemus heikentään hyvinvointia.
Finnairin hallitus toimi, kuten useimpien pörssiyhtiöiden hallitukset toimivat eli matkivat muita. Tosin suurin omistaja oli linjannut toisin ja reagoinee sopivaksi katsomallaan tavalla.
Tarvitsemme lisää ylimpiän päättäjiä, jotka asettavat yhteisen edun oman etunsa edelle. Edes hiukan ilmeisemmin kuin mitä nyt tapahtuu?
Avainsanat: palkitseminen, raha, kohtuus, oikeudenmukaisuus, yhteiskuntarauha, palkitsemisen etiikka