Eettiset ratkaisut olisivat helppoja, jos kyseessä olisi aina selkeä valinta hyvän ja pahan välillä. Etiikka käsittelee useimmiten sitä, mitä arvostettuja arvoja painotamme enemmän kuin joitain muita, ottaenn mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikki toimintaan vaikuttavat tekijät.
Eutanasiakeskustelussa esiintyy usein Hippokrateen valan nimellä tunnettu maailman vanhin ammattieettinen ohje. Hippokrates Koslainen eli 460-377 eaa. Hänen nimiinsän kirjattu teksti kertoi, mitä lääkärin tuli tehdä ja mitä välttää.
Valassa esiintyy lause: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin,n enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen.”
Vanhojen tekstien tulkinta vaatii tiukkaa taustatyötä, on sitten kyseessä uskonnollisen vaikuttajan apostoli Paavalin kirjeet tai arvostetun lääkärin Hippokrateen ohjeet.n Tulkitsijan on etsittävä vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin:
- Mihin tilanteeseen mainittu ohje annettiin? Missä kulttuurissa? Mikä oli konteksti?
- Mikä epäkohta haluttiin korjata? Mitä vastaan puhuttiin?n Mitä haluttiin puolustaa?
- Mitä tarkoitettiin? Mitä ei tarkoitettu?
- Millaisia tulkintatraditioita tekstistä on ollut eri aikoina?
- Onko teksti sovellettavissa suoraan nykykeskusteluun?
Esimerkiksin vanhat uskonnolliset tekstit edellyttävät näitä kysymyksiä, ja tutkijat painivat jatkuvasti niiden kanssa.
Hippokrates suunnitteli valansa lääkäreille, ehkä korostaakseen lääkärin ammatin kunniallisuuttan ja ammatillisuutta. Alalla oli puoskareita, jotka halusivat auttaa vain itseään ja saattoivat avustaa jopa murhan toteuttamisessa. Sekin on tärkeä kysyä, puhuiko hän potilaista, joilla oli parantuva sairaus, vai puhuiko hänn kuolemaa tekevistä potilaista. Ehkä hän halusi korostaa, että parantaminen vaatii ammattitaitoa. Kuolettavan myrkyn voi antaa kuka tahansa, lääkäri keskittyköön parantamiseen.
Hippokrates kielsi myösn veitsen käyttämisen eli leikkausten tekemisen.
Valaa on päivitetty vastaamaan modernin lääkärityön vaatimuksia. Suomen Lääkäriliiton Eettisissän ohjeissa ei mainita sen koommin kuolinapua kuin kirurgin veitsen käyttöä. Sen sijaan siinä korostetaan yhteistyötä sekä todetaan, että potilaan tahtoa kunnioitetaan.
Yhdysvalloissa tunnetaan Louisn Lasagnan, arvostetun lääketieteilijän ja keskustelijan vuonna 1964 laatima päivitys. Sen eutanasiaa tangeeraava kohtan kuuluu näin: ”Jos tehtäväni on pelastaa elämä, siitä kiitos. Mutta eteeni voi tulla tilanne, jossa vallassani on ottaa elämä; tämä suunnaton vastuu tulee kohdata suurella nöyryydellä ja tietoisenan omasta hauraudestani. Ennen kaikkea, minun ei tule leikkiä Jumalaa.”
Lasagna pidättyy antamasta tiukkaa toimintaohjetta. Hän korostaa elämän kunnioittamista ja nöyrää asennetta. Hän ei maninitse erityisestin eutanasiaa vaan viitannee kaikenlaisiin tilanteisiin, joissa lääkäri joutuu päättämään hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta.
Lasagna on todennut, että ”jäykkä asenne kuolemaa kohtaan onn historian, tieteen ja moraalin kannalta kestämätön.” Lause antaa pohdittavaa kaikelle etiikkapohdinnalle.
Psykologian professori Lawrence Kohlberg puhuu moraalisen kasvun vaiheista. Alkeellisin taso on sääntöetiikka,n jossa henkilö toimii vanhempien tai muiden auktoriteettien antamien täsmällisten ohjeiden mukaan. Kehittyneintä tasoa hän kutsuu universaalien eettisten periaatteiden moraaliksi, jolloin henkilö pohtii valintojaan itsenäisestin ja monipuolisesti.
Eettisesti kestäviä käytäntöjä tulisi pohtia erityisesti tilanteessa, jossa ei ole tarvetta tehdä pikaratkaisuja ja kun ”tilanne ei ole päällä”. En tiedä, käydäänkön tällä hetkellä rauhallisia poikkitieteellisiä eutanasiakeskusteluja. Ellei, niin kannattaisi käydä.
Ps. Tässä on tiivis yhteenveto Yhdysvalloissa käydystä monipuolisesta eutanasiakeskustelusta: What are euthanasia and assisted suiside?
#etiikka #eutanasia #kuolinapu #hippokrates #säännöt #moraalinenajattelu #lääkäriliitto