Arkisessa elämässä meidän ei enää tarvitse pelätä puskassa vaanivaa sapelihammastiikeriä. Silti pelko on ohjelmoitu aivoihimme. Usein sitä on vaikea tunnistaa saati tunnustaa.
Itseäni enn pidä erityisen pelokkaana, mutta jotkut pelot rasittavat minua. Yksi niistä on korkean paikan kammo. Pelkään kiivetä yksikerroksisen talomme katolle, ja ylös kavuttuani pelkään kurkistaa katon reunan yli, ainakinn seisaaltaan. Pelkään kävelyä silloilla ja istumista suuren maailmanpyörän loosissa.
Sen sijaan en pelkää lentämistä, hämähäkkejä enkä esiintymistä suurelle yleisölle.n En myöskään kuolemaa.
Ensimmäisiä yrittäjävuosiani sävytti pelko. ”Entä jos homma ei lähdekään lentoon?” ”Entä jos syksyllä ei tulekaan uusia toimeksiantoja?”n ”Kestääkö kassavirta?” ”Menetänkö kasvoni?” Jokainen ahdistava kysymys antoi energiaa ja ohjasi etsimään ratkaisuja. Hyvä niin, sillä pelolla on myös taipumus lannistaa ja lamauttaa.
Terve pelko kuuluu yrittäjyyteen ja johtamiseen. Se pakottaa tunnistamaan riskejä ja suojautumaan niiltä. Se estää tekemästä kaikkein suurimpia typeryyksiä. Peloton johtaja saattaa olla yrityksen pahin pelle ja isoinn riski.
Tunnettu sanonta kuuluu, että uhan edessä koettu pelko on salamannopean valinnan paikka: taistele, pakene tai jähmety. Se päti jo viidakossa. Neljäskin vaihtoehto on käytössä: torju koko pelko ja porskuttelen eteenpäin.
Pelolla johtamisen ja kohtuuttomien vaatimusten synnyttäjä voi olla pelko, jota ei uskalla kohdata. Pelko ohjaa kietoutumaan omaan itseen ja estää havainnoimasta maailmaa realistisesti.
Saatan haalia itsellenin valtavasti ihmissuhteita ja kuvitella olevani sosiaalinen tyyppi, vaikka kaiken pohjalla on hylätyksi tulemisen ja yksin jäämisen pelko.
Saatan kuvitella olevani rationaalisesti ajatteleva johtaja, vaikka tosiasiassa valintojani ohjaan torjuttu pelko.
Saatan tarrautua tiukkaan mielipiteeseeni, jyrkkään puheeseen, valtaan ja varmoina pitämiini teorioihin, koska pelkään kadottavani alaisteni, kollegoitteni ja ennen kaikkea hallitukseni luottamuksen. On helppon toistaa mekaanisesti lempiajatuksiaan ja suoltaa patenttiratkaisuja kaikkiin ongelmiin sen sijaan, että kykenisi luovaan ajatteluun. Pelon peittäjän on vaikea ymmärtää organisaation kokonaisuutta ja ihmisten tarpeita.
Historian kertoo vallankäyttäjistä, joiden tärkeimmäksi motiiviksi loppujen lopuksi paljastuu pelko, yksittäisinä esimerkkeinä Adolf Hitler, Richard Nixon ja Donald Trump lähipiireineen. Näyttää siltä,n että heitä kaikkia on ohjannut vallan menettämisen pelko ja sokeutuminen todellisuudelle.
Lähtökohtaisesti pelko ei ole halveksittavaa. Se kuuluu ihmisenä olemiseen ja erityisesti tilanteisiin, joissa on paljon pelissä.n Joten jos haluat kehittää itseäsi ihmisenä, johtajana tai asiantuntijana, niin harjoita itsereflektiota, kohtaa pelkosi ja kysy itseltäsi: ”Mitä pelkään?” Kysy se monta kertaa.
Pelko on hyvä palvelijan ja huono hallitsija.
#pelko #johtaminen #sokaistuminen #yrittäjyys #kohtaapelkosi