Entä jos keksisin itseni uudelleen

Edessämme on joka hetki valintoja ja mahdollisuuksia. Pohjimmainen kysymykseni ei ole, olenko johtaja, timpuri, tutkija, taiteilija, opettaja vai jotain muuta. Taustalla on suurempi ja tärkeämpi kysymys: Mitä lopulta haluan elämältäni?n Sekä millaista tulevaisuudenuskoa levitän ympärilleni?

Työidentiteetin tutkija Herminia Ibarra puhuu käsitteestä mahdolliset minät. Olemme tällä hetkellä sellaisia persoonia kuin miksi elämänvaiheetn ovat meitä muokanneet. Mutta siinä ei ole läheskään kaikki. Historia ja nykyhetki ovat vain osa meitä. Meissä on idullaan useita kehittymisen siemeniä. Se mitä olet nyt ei välttämättä kerro,n mitä olet huomenna.

Johann Wolfgang von Goethe sanoi: ”Jos kohtelet ihmistä sen mukaan, miltä hän näyttää tai mitä hän on, teet hänestä huonomman kuin mitä hän on. Mutta jos kohteletn häntä kuin hän olisi se, mitä hänestä hänen mahdollisuuksiensa mukaan voisi tulla, teet hänestä sellaisen kuin mitä hänen tulisi olla.”

Lue tämä sitaatti vaikka uudelleen.

Bongasinn tuon Goethe-ilmaisun 20-30 vuotta sitten Matthew Foxinkirjasta Original blessing. Kyse on siitä, miten näen kanssaihmiseni sekä miten näen itseni.

Jos kohtelen työtoveriani vain hankalana tyyppinä, teen hänestän vielä hankalamman. Jos näen rikollisen vain rikollisena, vahvistan hänen rikollisuuttaan. Jos määrittelen epäonnistuneen tyypin luuseriksi, tuskin minulta heruu hänelle minkäänlaisia kannustavia sanoja tai edesn katseita.

Jos näen työtoverini hänen parhaiden puoliensa valossa, autan häntä tarttumaan mahdollisuuksiinsa. Moni rikollinen on päässyt kuiville, koska joku on uskonut häneen. Luuseri voi kasvaa mestariksi, kunn joku näkee hänet mestarina.

Entä miten kohtelen itseäni?

Jos kohtelen itseäni tarkastellen vain puutteitani, annan puutteideni vallata minut. Kutistan itseni, vähättelen osaamistani ja saavutuksiani. Mutta josn kohtelen itseäni kiinnittäen huomioni minussa uinuviin kasvun siemeniin, annan itselleni mahdollisuuden kivuta omalle huipulleni ja kohottautua uusiin korkeuksiin.

Meissä ja ympärillämme on mahdollisuuksia, jotka jo nyt ovatn olemassa, täysin ilmeisinä tai ainakin iduillaan.

Klassinen koe vuodelta 1953 osoitti, että sammakon silmät tunnistavat neljä asiaa: 1. selkeät linjat ja kontrastit, 2. äkilliset valaistuksen muutokset, 3. liikkeetn sekä 4. pienten tummien kohteiden ääriviivojen kaaret. Eli asiat, joita sammakko tarvitsee havaitakseen vihollisen tai nauttiakseen hyönteislounaansa. Upeasta auringonlaskusta se ei tiedä mitään.

Sammakkoperspektiivin on evoluution kannalta mielekäs. Näemme asiat, joilla on merkitystä eloonjäämisemme kannalta. Luontainen tapamme on kiinnittää huomiomme asioihin, joihin olemme tottuneet. Mutta se on vain osa siitä, mitä on.

Michelangelo on sanonut, että jokaisen marmorimöhkäleen sisällä on upea patsas.

Mitä minusta vielä tuleekaan, kun alan laajentaa perspektiiviäni ja kiinnittää huomioni mahdollisuuksiin? Riippumattan siitä, millainen möhkäle olen juuri nyt. Entä jos keksisin itseni uudelleen?

 

Avaisanat: mahdollisuudet, perspektiivi, kohottautuminen, sammakko, mahdolliset minät

Kuva: Pixabay