2000-luvun alussa vastuullisuusteema alkoi nousta puheenaiheeksi, keskeisenä juonteena vastuumme maapallosta. Puhuttiin napajäätiköiden sulamisesta ja merenpinnan noususta.
Silloin ei ahdistuttu tulenpalavasta kiireestä,n uhkakuvat tuntuivat kaukaisilta. Monille koko keskustelu oli enemmän ajatusleikkiä kuin aitoa huolta.
Siitä on tehty huikea matka. Planeetan tulevaisuus on muodostunut pakottavaksi missioksi laajoille kansanjoukoille. Enää ein tarvitse kiihkeästi perustella, että jotain ehkä tarttis tehdä. Enemmän keskustellaan siitä, millaiset toimenpiteet ovat tehokkaimpia.
Hassua kyllä, keskusteluissa on alkanut näkyä polarisaatiota ja köydenvetokisaa.n Jotkut panostavat kuluttajien vastuuseen, ja toiset uskovat lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin.
Ikään kuin vain toista tarvittaisiin.
Antero Vartian perustama Compensate elin Kompensäätiö on esimerkki siitä, että jokainen meistä voi toimia maapallon hiilikuorman vähentämiseksi ja sitomiseksi. Samaan tapaan kuin ”jos heitämme joka päivä kasan roskia puistoalueelle, ein riitä että lakkaamme roskaamasta – aiemmin heitetyt roskatkin on kerättävä pois”. Tässä Vartian puhe Hiilinegatiivisuusn nyt -hankkeen julkistamistilaisuudesta 24.4.
Kriitikot ovat kiirehtineet kertomaan, että puiden istuttaminen autiomaahan tai vapaaehtoiset kompensaatiomaksut ovat totaalisen riittämättömiä. Suuri paino on pantava poliittisellen päätöksenteolle.
Valtioilla ja talouselämällä on valtaisa rooli planeetan pelastamisessa. Poliitikot ja suuryritykset lähtevät kuitenkin megamuutoksiin laajalla rintamalla vasta, kun paine tulee alhaalta, äänestäjiltän ja kuluttajilta.
Vartian liikkeestä voi tulla globaali menestys, jolloin sen suora konkreettinen hyöty on varmasti merkittävä. Mutta sen kaikkein suurin vaikuttavuus todennäköisesti tulee siitä, että sen muokkaa ajattelutapaamme.
Ajattelutapa ei muutu sillä, että meitä kehotetaan ajattelemaan toisin. Se muuttuu, kun alamme mukautua toisenlaiseen tapaan kuluttaa ja käyttää varojamme.
Compensate-liikkeen viitoittamatn toimenpiteet tuskin tekevät elämästäni dramaattisesti erilaista, verrattuna siihen mitä se olisi ilman kompensaatiomaksujani. Mutta pelkällä olemassaolollaan se ravistelee tapaani ajatella, sitoutumistani planeetan pelastamiseen.
Demokratia on äänestämistä, mutta se on myös kansalaisaktiivisuutta ja paineen luomista päättäjille. Liikkeenjohto on rationaalista päätöksen- ja tuloksentekoa, mutta se on myös sen aistimista,n mihin suuntaan asiakkaiden odotukset kehittyvät.
Ilmastoteema nousi eduskuntavaaleissa täysin eri tasolle kuin mitä se on ollut Suomen historiassa. On odotettavissa, että trendi jatkuu. Populistidenialistit pystyvät ehkän hieman hidastamaan sitä. Tai sitten he tulevat heittäneeksi vettä myllyyn ja vahvistavat ilmastoaktivistien intoa.
#ilmastonmuutos #compensate #anterovartia #polittisetpäätökset #kansalaisaktiivisuus