Itsetunto – keittiöpsykologiaa vai totista totta

En tiedä, onko minulla hyvä vai huono itsetunto. En tiedä, pitäisikö sitä edes erikseen miettiä.

Itsetunto on psykologian tärkeä käsite. Keittiöpsykologiassa sen asema on järkälemäinen.n ”Sillä on heikko itsetunto”, on runsaasti viljelty diagnoosi melkein missä tahansa tilanteessa, jossa haluamme selittää jonkun käyttäytymistä.

Ihminen tekee urotekoja kompensoidakseen heikkoa itsetuntoaan,n etsii muiden kehuja ja tuo itseään esille. Hän häiriköi ja mollaa muita, koska hänellä on huono itsetunto. Työelämässä johtaja toimii päättäväisesti, jottei hänen surkea itsetuntonsan näkyisi. Näin me psykologisoimme.

Lapsena pureskelin kynsiäni ja pissasin housuuni, koska minulla oli huono itsetunto. Lyseossa jäin luokalleni, koska itsetuntoni takkuili. En ole koskaan pyrkinyt mihinkään tehtävään,n koska minulla on vaatimaton itsetunto. Näin on helppo ajatella ja hieman oikoa mutkia.

Toisaalta minulla saattaakin olla terve itsetunto, koska minulla ei ole kovin suurta tarvetta patsastella, ökyillä tai olla olevinani kovin paljonn muuta kuin mitä olen. En pelkää sanoa, mitä ajattelen, enkä masennu saamastani kritiikistä.

En lopultakaan tiedä, onko itsetuntoni heikko vai vahva. En ole viitsinyt tehdä aikakauslehtien testejä.

Hiemann vakavammin puhuen, horjuvaa itsetuntoa on, jos ei arvosta itseään, ottaa asiat turhan henkilökohtaisesti, vähättelee mahdollisuuksiaan ja kutistaa itseään.

Hyvää itsetuntoa taas on, että hyväksyyn itsensä, on realistisesti sinut elämänsä ja muiden ihmisten kanssa, osaa käsitellä vastoinkäymisensä, suhtautuu toiveikkaasti elämään.

En ole varma, paljonko itsetuntoaan voi parantaa, ainakaann pikavauhtia. Siitä olen kuitenkin varma, että itsetunto voi parantua.

Itsetunnon parantamisohjelman ongelmaksi voi tulla, että alan suhtautua itseeni turhan vakavasti, analysoin itseäni ja alan käpertyä itseni ympärille.n Aina löytyy asioita, joissa voisin olla vahvempi.

Parempi tie ainakin joskus voisi olla, että unohdan koko itsetuntoni ja alan opetella uusia ajatus- ja toimintamalleja, sellaisia konkreettisia. Muutama itse käyttämäni mallin on tässä:

  1. Sanon itselleni silloin tällöin, että olen hyvä tyyppi. Tai ainakin riittävän hyvä. Useamminkin voisin sanoa.
  2. Opettelen tuntemaan itseäni, historiaani, suhteitani, olemaan sinutn kaiken sen kanssa.
  3. Opettelen nauramaan itselleni ja kömmähdyksilleni. Siinä on hauskuutta muillekin.
  4. Harrastan tietoista unelmointia. En juutu loputtomasti siihen, mikä on pielessä. Yritän miettiä, mitän hyvää tästä voisi seurata.
  5. Yritän keskittyä asioihin, joissa olen hyvä.
  6. En vaadi itseltäni täydellisyyttä, paitsi kieltämättä muutamassa asiassa. Enkä vaadi kaikissa asioissanin edes onnistumista.
  7. Sanon itselleni usein, että olen rakastettu. Tässä lauseessa on minulle hengellinen ulottuvuus.

Aika paljon voimme tehdä myös muiden itsetunnon kohentamiseksi. Kiitos, kehu, huomaaminen, hyväksyvän katse, sillä kaikella on uskomaton vaikutus. Samalla tulen vahvistaneeksi itseäni.

 

Ps. Hyvää lukemista itsetunnosta on Liisan Keltikangas-Järvisen Hyvä itsetunto. Tässä myös lyhyt kirjoitus optimistisesta realismista itsetunnon piirteenä.

 

Avainsanat: itetunto, kehuminen, itsen kutistaminen, itsen kehuminen