Menossa on kaksinkertainen kriisi. On korona ja on kristikunnan hiljainen viikko, joka maalaa eteemme ydinepisodin länsimaisen kulttuurin murrosvaiheesta, henkisestä ja hengellisestä disruptiosta. Kristikunta alkoi järkytyksestä.
Kriisi on paras opettajamme. Se paljastaa asioita, jotka tavallisessa elämässä jäävät huomiotta. Kun kaikki rullaa, emme tule kohdanneeksi pimeitä puoliamme emmekä upeuksiamme.
Otan esimerkiksi johtajuuden.n Kriisissä näkyvät johtajan jaloimmat ja nurjimmat puolet. Tavallisessa arjessa johtaja voi joskus pärjätä rutiiniotteellakin. Hänen paras hyveensä on silloin, ettei häiritse alaisiaan. Herbet von Karajanin tapaan:n ”Kapellimestarin tärkein tehtävä on tietää, milloin ei pidä johtaa.”
Kriisiaikana pitää oikeasti johtaa. Kun orkesteri sekoilee, kapun merkkien pitää olla selvät.
Kirjoitinn Alma Talentin Uutiskirjeeseen kolumnin siitä, mitä johtajan kannattaa pitää mielessään koronan kuumotuksessa. Lue se tästä:
Heikko johtaja tunkee päänsä pensaaseen ja seurailee sivusta tapahtumien kulkua, peesaa ja matkii muita. Mutta kriisin kasvattaa myös sankareita. Ihmisiä, jotka kaikkein tiukimmassa tilanteessa nousevat arjen yläpuolelle ja alkavat toimia, ottavat aloitteen käsiinsä ja venyvät.
Kriisiaikana johtajan ehkä suurinta sankaruutta on, ettän hän välittää väestään, kuuntelee ja kyselee kuulumisia. Se voi tapahtua nokikkain tai etänä.
Läsnäolo ei edellytä paikallista eikä edes ajallista läheisyyttä. Minun ensimmäinenn johtajani Mauri Tiilikainen on jo kauan ollut autuaammilla työmailla, mutta edelleen hän on minulle läsnä. Pulmatilanteessa saatan kuvitella mielessäni hänen hahmonsa ja matalan äänensä, kun hän pohdiskeleen käsillä olevaa tilannetta ja maalailee näkymää tulevaisuuteen.
Pitkäperjantain ja pääsiäisen alla muistellaan miestä, joka teki huikeasti hyvää mutta joka juuri siksi raahattiin manipuloituunn oikeudenkäyntiin ja tuomittiin rikollisena kuolemaan. Siitä on kulunut pian 2000 vuotta, mutta yhä nuo tapahtumat ovat läsnä. Minulla on aina hiljaisella viikolla hetki, jolloin pysähdyn niiden äärelle. Ne ovat minullen tässä ja nyt.
Pandemian aikoina läheisen menetyksen yhteydessä tai kotikarantenissaan joku miettii, missä piileksii Jumala, jolta pyydetään apua runollisessa kirkkorukouksessa tai epämääräisessän rukoussopertelussa.
Jumala on jokaisen sairaanhoitajan ja lääkärin hoitoa tarjoavassa kädessä. Hän on liikennettä valvovan poliisin haalareissa, päiväkodin ja koulun opettajassa, maan asioita pohtivann poliitikon ajatuksessa. Jumala on siinä, kun kannamme ruokakassin yksinäiselle vanhukselle tai kun soitamme kaverille ja kysymme kuulumisia. Hän on itkussa ja lohduttavissa sanoissa, ilossa ja surussa, kaipauksessa ja kohtaamisessa.
Huonoimmillaann ankeat ajat tekevät meistä valittajia. Parhaimmillaan ne hiljentävät elämän mysteerin äärelle ja tekevät meistä auttajia.
#johtajuus #läsnäolo #sankaruus #Jumala #auttaminenn #kuunteleminen #rukous