”Mistä me juteltais?”
”Siitä, mikä on elämän tarkoitus – kävellään, puhutaan ja videoidaan.” Olimme Savitaipaleella juhannuksena 2016 systerin ja sen miehen mökillä.
Tarkkaan ottaen Ilona sanoi, että puhutaan kutsumuksesta, joka on noin 30 vuoden ajan ollut lempiteemojani. Minulle kutsumuksen löytäminen on samaa kuin elämän tarkoitus.
Ajattelen, että meillä kaikilla on sisimpämmen ytimessä timantti, jokaisella omansa, olemassaolomme ydin, kaikkein aidoin minämme. Siinä ovat ydinarvoni, moraalini, elämänkatsomukseni, elämänfilosofiani tai ideologiani, uskoni ja uskomukseni, kaikki se joka juuri minullen on tärkeintä ja pyhintä ja joka ei ole kaupan. Siinä ovat kipuni ja häpeäni. Siinä kiteytyy passioni ja missioni. Se on Jumalan kuva, jos halut käyttää sitä ilmaisua.
Elämän tragedia onn siinä, että maailma huijaa minua sivuraiteille, unohtamaan sen, kuka oikeasti olen. Tai huijaan itse itseäni. Teen sitä, mikä on muotia tai miten vastaan toisten odotuksiin. Toteutan muiden unelmia. Kerään asioita tai ideoita,n joita lopultakaan en tarvitse enkä edes halua. Timantin päälle kertyy kuonaa. Se hukkuu.
Olen olemassa, jotta löytäisin itseni, yhä uudestaan, Sokrateen tunne itsesi –hengessä. Ja että löydänn paikkani, elämäntehtäväni, mahdollisuuteni palvella.
Mikä siis on elämän tarkoitus?
Elämän tarkoitus on pyyhkiä pölyä ja rasvaa pois timantin päältä.
Tämän on yhtä hyvä vastaus kuin useimmat muutkin. Ainakin jos kysyn, mikä on minun elämäni tarkoitus.
Lähdimme siis tyttäreni Ilona Rauhalan kanssa kävelylle. Ensin pitkin kapeaa metsätietä, sitten kulttuurimaisemaan.n Puhuimme siitä, että kutsumus on enemmän ja muuta kuin työtä tai tekemistä. Se on tapa olla, suhteeni toisiin tai vaikka harrastukseni. Jotain jolla ilmennän aidointa itseäni. Tässän on linkki keskusteluumme, jos haluat tulla mukaan.
Olen muuten sitä mieltä, että tarkoituksen kokeminen on taito. Jotkut vaan osaavat kokea elämän tarkoitusta ja kaiken lisäksi löytää merkityksiän elämän pienille asioille.
Voiko sitä oppia? Uskon, että voi.
Jos kiinnostaa, niin lähde kanssani kävelylle miettimään tarkoitusta, merkityksellisyyttä ja kutsumusta. Luovan kutsumus -ryhmäcoaching alkaa jälleen syyskuun lopussa.
Mikä on elämän tarkoitus? Tämä kysymys on vuosituhansien aikana poikinut rajattomasti vastauksia, kuten ”mieletön kysymys”, ”elämän itse”, ”rakkaus”, ”elämän jatkuminen”, ”työ”, ”planeetan pelastaminen”, ”Jumala”. Se on herkullinen kysymys stand up -koomikolle, filosofille ja saarnaajalle. Kysymykseen voin suhtautua kyynisesti tai uteliaasti, tiukan asiallisesti tai rennommin. Kakki eivät halua kysyä sitä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on provosoiva kysymys.
Ps. Upea yhteensattuma. Kirjoitin blogini eilen illallan melkein valmiiksi. Viimeistelin sitä tänä lauantaiaamuna. Siinä sivussa kävin vilkaisemassa Facebookia. Heti ensimmäisenä silmiini osui Mikaeln Jungnerin päivitys, jossa hän kyseli elämän tarkoitusta. Siitä syntyi hieno keskusteluketju. Näyttää siltä, että universumi on sittenkin olemassa.
Kuva: Papunetin kuvapankki, www.papunet.net,n Sergio Palao