Irtiottoja voi tulla, niin on käynyt ennenkin. Viimeisin tapahtui, kun tiukimmat naispappeuden ja kirkon hengellisen linjan kriitikot perustivat Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan.
Kansankirkko on ollut poikkeuksellisen kärsivällinen suhteessaan eri tavoin ajatteleviin.
Kirkkoon on aina mahtunut kaksi ääripäätä. Toisia kutsutaan konservatiiveiksi, vanhoillisiksi tai vanhakirkollisiksi, toisian taas liberaaleiksi, modernisteiksi tai uudistusmielisiksi. Jotkut nimitykset ovat vastustajien ja ulkopuolisten antamia, on änkyröitä ja lipilaareja. Valtaosa elämää kulkee ääripäiden välillä.
Taistelutantereetn ja kiistakysymykset ovat vaihdelleet. Minun opiskeluaikani tulikuuma kysymys oli suhde ekumeniaan. Tiukat konservatiivit puhuivat paavinkirkon uhasta ja Ilmestyskirjan pedosta, ekumeenisesti suuntautuneet piispat pettivät oikean luterilaisenn uskon.
Tätä kiistaa oli edeltänyt kysymys, pitääkö kirkon puuttua sosiaalieettisiin, yhteiskunnallisiin ja tämän maailman kysymyksiin. Monet katsoivat, että piti puuttua. He saivat osakseen ankaraan kritiikkiä: ”Kirkon tehtävä on julistaa pelastusta. Kirkko on, koska täällä kuollaan.”
Muita vuosisadan jälkipuolen polttavia teemoja olivat eronneiden vihkiminen, abortti, keskioluenn salliminen kauppoihin ja naispappeus.
Jakolinjat noudattavat samaa asetelmaa, enemmän tai vähemmän. Kun yhden kysymyksen kanssa on päästy rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, niin uusia kiistoja tunkee kehään.n Niin on ollut ja niin tulee olemaan.
Mitä tässä on taustalla?
Useimmat kiinnittävät vastauksensa raamattukysymykseen. Konservatiivit korostavat Raamatun auktoriteettia, Tunnustuskirjoja ja kirkon perinnettä.n Esimerkiksi homokysymykseen vastaus löytyy Raamatusta. Raamattu kaikkineen on Jumalan ilmoitus. Äärimmäisin fundamentalistisiipi uskoo, että maailma luotiin kuudessa päivässä.
Modernistit puolestaan sanovat, ettän maailma muuttuu jatkuvasti eikä Raamatussa ole ohjetta tai tietoa kaikkiin tilanteisiin. Aurinko ei kierrä maata, vaikka Raamatussa niin sanotaan. Raamattu ei ole lakikirja vaan kertomus Jumalan toiminnasta maailmassa. Käytännön ratkaisuissan on käytettävä järkeä, ja luonnontieteiden alalla on luotettava jatkuvasti tarkentuvaan tutkimukseen. Raamatussa on ydin, Kristus.
Molemmissa ryhmissä puhutaan synnistä. Konservatiivien päähuomio suuntaa yksilöidenn käyttäytymiseen, kuten seksuaalisuuteen ja elämäntapoihin sekä niiden vaikutuksiin. Modernisteille tämän hetken suuri pahuus liittyy ihmisarvokysymyksiin.
Tuskin kirkko tästä mihinkään muuttuu.n Tuskin se repeää. Jäseniä luultavasti katoaa riitojen takia, mutta kirkko jatkaa elämäänsä. Myös kiistojaan, vaikka toivoisin muuta.
Ps. Itse vihin enää ketäänn vain harvoin. Valintani peruste on lähinnä suhteeni pariin: sukulaisuus tai ystävyys. Homoparia en ole vihkinyt, mutta uskon pääseväni senkin kokemaan.
Ps. 2. Ilman kapinaa ei olisi luterilaista kirkkoa. Se ein tietenkään legitimoi kaikkea kapinaa, mutta muistuttaa kapinoinnin mahdollisuudesta, kun asia on eettisesti tärkeä.
Avainsanat: kirkko, konservatiivit, liberaalit, kirkon kiistat, kapina, Raamattu, homoliitot,n vihkiminen