Usko ja tiede asetetaan usein vastakkain. Viimeksi pohdin tätä, kun seurasin Facebookista tasa-arvoisen avioliittolain kiihdyttämää keskustelua.
Yksi keskustelija totesi, että tieden on osoittanut homouden ankkuroituvan biologiaan, määräytyvän geenien tai hormonaalisten tekijöiden vaikutuksesta. Se on persoonaan liittyvä piirre, jolle ei voi mitään. Toinen sanoi, että tiede on väärässä,n koska hänen mukaansa Raamattu ei hyväksy homoutta.
Tutkimukset jatkuvat, ja lisää tietoa todennäköisesti karttuu. Kumpaa lopulta pitäisi uskoa, tiedettä vai uskonnollisia dokumentteja?
Tämä onn vanha kysymys. Kirkko ja hartaat uskovat vastustivat väkivaltaisen raivokkaasti Nikolaus Kopernikuksen ja Galileo Galileon tutkimuksia, jotka paljastivat, ettei aurinko kiertänyt maata eikä maa ollut maailmankaikkeuden keskipiste, kuten Raamattun esittää. Pitkä vääntö on käyty siitä, onko maailma luotu kuudessa päivässä vai olemmeko me miljoonien vuosien evoluution tulosta.
Yhä uusia tutkimustuloksia tulee, jotka haastavat vanhat maailmankuvat.
Tiede ei väitä edustavansa lopullista totuutta. Sen lähtökohta on, että tutkimustulos on voimassa niin kauan, kunnes uusi tutkimus tuo kehiin uusia kysymyksiä ja uutta valoa. Tiede on jatkuva itseään korjaava ja tarkentuvan prosessi. Korjaukset syntyvät tutkimusten tuloksena, eivät uskomusten tai Raamatun vaikutuksesta.
Tiedettä oman uskonsa pohjalta kritisoiva kokee, että luonnontieteilijät käyvät sotaa Raamattua vastaan ja ovat ehkän jopa synnyttäneet salaliiton uskontoja vastaan. Evoluutioonkin uskotaan laajasti vain, koska biologit ovat yhteisestä sopimuksesta sen kannalla. Homouteen vaikuttavista biologisista tekijöistä puhutaan samasta syystä: tiedeyhteisön on kaikkialle soluttautunut salaliitto, joka huijaa tavallista kansaa.
Tieteilijät eivät ole samaa mieltä kaikista asioista, varsinkaan uusista löydöistä. Kilpailevia näkemyksiä esiintyy. On kuitenkin asioita,n joista tutkijoiden valtaenemmistö on päätynyt suunnilleen samaan näkemykseen. Esimerkiksi ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen tutkijayhteisö on laajalti samoilla linjoilla. Sitten on pieni joukko tutkijoita, jotka kiistävätn ihmisen vaikutuksen vaikkapa poliittista tai taloudellisista syistä.
Minulla ei ole kompetenssia sanoa, ovatko homogeenit tieteen viimeinen sana. Mutta minulla ei ole myöskään kompetenssia väittää tutkimuksen olevann väärässä. Luotan, että tätäkin asiaa tutkitaan vakavasti ja lisää tuloksia saadaan.
Epärehellisyyttä on kaikkialla ja kaikissa ammattikunnissa. Enemmistö meistä on kuitenkin tavallisian rehellisiä ammatinharjoittajia, myös tieteentekijät.
Ei ole mitään väärää siinä, että epäilee tieteen tuloksia. Mutta sitä en ymmärrä, mitä kirkko on vuosisatojen kuluessan kuvitellut voittavansa, kun se on jarruttanut tieteen tulosten juurtumista kansaan. Mielestäni se on ollut vakava uskottavuusongelma kirkolle ja sen ydinsanomalle. Nykyään valtauoma kirkon teologeista suhtautuu positiivisesti luonnontieteisiin.n Tieteen kriitikoiden ääni kirkossa on kuitenkin voimakas.
Tiede vai usko? Ne eivät ole vastakkaisia. Kristittynä annan arvon kaikelle rehelliselle ja osaavalle tutkimukselle. Odotan innolla, mitä kaikkea vielä opimmekaann maailmasta ja ihmisestä.
Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta maailmassa. Sen perimmäinen tarkoitus ei ole opettaa luonnontiedettä. Sen kirjoittajat kuvaavat maailmaa sellaisena kuin ihmiset sen silloin ymmärsivät. Miten he olisivatn muuta voineetkaan?
Avainsanat: tiede, usko, Raamattu, biologia, homoseksuaalisuus
Kuva: Pixabay