Professioilla on suuri merkitys työelämässä, mutta niihin sisältyy myös riskejä.
Professiolla tarkoitetaan arvostettua, vakiintunutta ja tietoon perustuvaa asiantuntemusta. Historiallisesti professioita olivatn papin, lääkärin ja juristin ammatit. Käytännössä käsite on laajentunut viittaamaan laajasti vahvan aseman saavuttaneisiin ammattikuntiin. Tosin jokainen ammattinimike ei ole professio vaan pikemminkin rooli, jossa henkilön toteuttaa professiotaan.
Korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa opiskelijoista kasvatetaan oman alansa eksperttejä. Työelämän työnjako vaatii sitä, että insinööri tekee lujuuslaskelmat, juristi tulkitseen pykälät, kirkon diakoni kohtaa huono-osaiset ja opettaja opettaa lapset lukemaan.
Ilman tällaista erikoistumista yrityksen kilpailukyky on heikko ja julkinen sektori sakkaa.
Asian kääntöpuoli on, että työelämässän tarvitaan taitoja, joihin oma professio ei välttämättä anna valmiuksia. Vaikka henkilö olisi miten menestyksekäs liiketalouden tuntija, hän ei automaattisesti ole hyvä johtaja. Tai markkinoinnin guru ei välttämättän pärjää työyhteisön jäsenenä.
Oppilaitoksissa on vain rajatusti käytettävissä aikaa muulle kuin oppialan substanssille. Työelämässä ”tuo muu” saattaa olla yhtä tärkeään kuin ammatillinen ekspertiisi, riippuen organisaatiosta ja henkilön työroolista.
Viimeistään arjen työssä opitaan lähijohtamista ja yhteisötaitoja. Tosin aina ei opita, koska jo työuran auettua on saatettun omaksua niin vahva ammatti-identiteetti, että sitä voi olla vaikea muokata. Lisäksi työelämän ensimmäiset vuodet saattavat jopa kapeuttaa osaamispohjaa.
Professioihin liittyy toinenkin ongelma, ammattietiikka. Tämän arvokas ja tärkeä asia voi joskus olla esteenä varsinaiselle etiikalle. Ammattietiikka on käytännössä kokoelma sääntöjä ja ohjeita, jotka turvaavat ammattilaisen mahdollisuudet toimia suunnilleen oikeinn eri tilanteissa. Periaatteessa se toimii hyvin. Usein eettinen toiminta kuitenkin edellyttää herkkää tilannetajua ja kokonaisuuden hahmottamista, astumista oman sisäistetyn kehyksen ulkopuolelle.
Tällaisia tilanteita ovatn kompleksiset eli ns. pirulliset tai viheliäiset ongelmat, joiden ratkaisu edellyttää monipuolista lähestymistapaa ja irtautumista selkäydinratkaisuista. Niissä on houkutus piiloutua oman ammattietiikan taakse ja välttään monimutkaisen tilanteen tarkempi pohdinta. Ääriesimerkkinä olkoon tilanne, jossa katastrofin estäminen edellyttää poliisin luopumista vaitiolovelvollisuudesta.
Eettiset valinnat edellyttävät kykyä kyseenalaistaan omia ajatus- ja toimintamallejaan.
Professioiden pinttyneet ajatusmallit kaipaavat tuuletusta. Heitän haasteen yrityksille, kunnille, valtiolle, kirkolle sekä tietenkin ammattijärjestöille.
#professio #ammattin #asiantuntija #johtaminen #työyhteisötaidot #ammattietiikka #etiikka #koulutus