Aurinkoa. Keskusteluja ja pohdintoja katoksen alla. Sininen Välimeri ja mereen syöksyvät Syroksen vuoret. Kävelyä rannalla ja rinteillä, timjamin tuoksua. Iltaisin kreikkalaisia herkkuja paikallisissa ravintoloissa, viiniä,n pöytäpuheita, läsnäoloa. Meitä oli 11.
Tarinan opetus tuli paluumatkalla.
Unohdin, hukkasin, reppuni kahteen kertaan. Repussa oli tietokoneeni, avaimeni ja arjen tärkeimmät käyttöesineeni. Puhelinn oli taskussa.
Aamu-unohdus kesti vain muutaman minuutin, kun piilotajuntani hälytti: tuliko reppu takaboksiin? Taksi kurvasi takaisin. Siellä musta reppu kyhjötti portin pielessä.
Sitten sama uudelleen kymmenen tuntia myöhemminn Kööpenhaminan lentoasemalla.
Tällä kertaa olin ilman reppua toista tuntia edes tajuamatta asiaa. Luulin, että reppu oli viereisessä laukkukasassamme. Tilanne valkeni juuri ennen koneen lähtöä, ja suoritinn paniikkipikajuoksun kentän infotiskille. Apua ei herunut.
Kollegalla leikkasi juoksuni aikana. Hän singahti aiempaan palaveripaikkaamme, jossa reppu loikoili yksikseen. Kentän turvasysteemi ei ollut toiminut. Onnekseni.
Seuraavanan aamuna vajosin mietteisiini. Mitä repun tarina kertoo minusta? Alkavaa dementiaa? Hajamielisyyttä? Holtiton luonne?
Sitten oivalsin. Minulla oli tarve jättää reppuni.
Jatko-oivallus tuli heti perään. Minun olin aika jättää reppuni.
Pari päivää myöhemmin kirjoitin päiväkirjaani: ”Olen miettinyt tapahtuman viestiä. Eilen töihin lähtiessäni jätin repun kotiin kaikkine papereineen. Otinn vaatimattoman olkakassin, johon panin tietokoneen ja vihon. Ajattelin sen symboloivan ajatustani repun jättämisestä.”
”Reppuuni on kertynyt tavaroita, tapoja, ajatuksia, uskomuksia, tarpeellisia ja tarpeettomia tekemisiä,n muistoja, murehtimisia, märehtimisiä. Niitä kuljetan mukanani. On aika jättää ne. Miten? Sen jäsentää Reppuvihkoni, jonka ääressä aion viipyä joka aamu lyhyen tai pitemmän hetken.”
Tästä alkoi reppumatkaani, jonka tärkein elementti oli aamureflektio, elämää jäsentävä mietiskely- ja kirjoitushetki. Puhdistava kokemus. Jatkan sitä yhä, nyt harvakseltaan.
Kerroin tapahtumaketjustan muutamille ystävilleni. ”Käyt ikäkriisiä.” Voi olla. ”Valmistaudut jättämään perustamasi yrityksen, työsi ja tutut työkaverisi.” Sitäkin. ”Välillä meidän vaann täytyy tehdä elämän inventaario ja aloittaa puhtaalta pöydältä.”
Tulkintoja on paljon, kaikki luultavasti oikeita.
Luopuminen ja irrottaminen ovat elämän suurimpia haasteita.
Osassa 2n kerron tarkemmin harjoitusteni neljästä suuresta teemasta: Reppuvihko, jonka avulla aloin harjoitella luopumista.
Ps. Katso myös blogi Oliko tämä nyt bändin viimeinen keikka.
Avainsanat:n luopuminen, irrottaminen, reppumatka, puhtaalta pöydältä, Syros