Sanna Marinin riennot ja minun häpeäni

Miksi Sanna Marin -kohu ruopaisI minua niin syvältä? Epärationaalisen syvältä. Ahdistavasti.

Olen pitänyt Marinin otteesta. Hän edustaa jotain muuta johtajatyyppiä kuin se perinteinen pönöttävä,n äijämäinen, tunteeton, monotonisella paksulla äänellä puhuva pukumies.

Tosin kyllä äijäjohtajillakin on ollut elämää, hirvestysreissuja peijaisineen, kosteita lounaita, krapulaisia aamuja saunailtojenn jälkeen, aviollisia hairahduksia.  Sillä erolla, että äijät ovat pitäneet suunsa kiinni hengessä ”kaveria ei petetä”.

Milleniaalit ovat vähemmän lojaaleja toisiaan kohtaan. Lisäksin heillä on ylivertainen ase verrattuna entisajan paparatseihin, jotka hiippailivat superjulkkisten ympärillä. Heillä on käteen teipattu kamera ja some sekä kyky käyttää niitä.

Tämän olen todennutn kylmän viileästi, mutta nyt meni tunteeseen. Yhtenä aamun hiljaisena hetkenä hoksasin, että olen kokenut jotain samaa kuin Marin.

Olin pappi ja kristillisen järjestön johtaja. Minuun kohdistui odotuksia, pääosinn oikeutettuja, osin kohtuuttomia. Periaatteessa on oikein, että johtajalta odotetaan nuhteettomuutta ja esimerkillisyyttä. Mutta odotuksilla on oltava rajansa. Täydelliseen ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys.

Minä tein synneistän suurimman. Erosin avioliitostani ja olin eroni syyllisempi osapuoli. Kristillisissä piireissä korkeaa profiilia pitänyt profeetta sanoi minulle, että ”koska te eroatte, niin kaikki Suomen papit eroavat”. Se oli melko raskasn taakka kantaa. Onneksi kaikki papit eivät ole eronneet, ei edes suurin osa.

Olin poikennut ihanteesta, pettänyt minuun kohdistuneet odotukset. Sen jälkimaininkeja kannoin pitkään, tunsin syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeään vielä siinäkin vaiheessa, kun kivittäjäni olivat jo unohtaneet asian.

Sanna Marinia ei syytetty tehtäviensä laiminlyönnistä. Häntä syyllistettiin siitä, että hän kaipasi henkireikää,n elämää.

Hän olisi epäilemättä voinut valita seuransa vähemmän sinisilmäisesti. Tosin rankkaa on jatkuva epäluulokin ja se, jos lähtökohtaisesti pyrkii kliiniseen ja pomminvarmaan mokaamattomuuteen.

Itse olen mokannut monien silmissä ja ehkä siksi suon mokaamisen oikeuden muillekin. Mikäli mokaan ei liity rikosta, hyväksikäyttöä tai alistamista.

En tiedä, olisiko Sanna Marinilla taannoisen kohun tiimoiltan mitään anteeksi pyydettävää suomalaisilta. Jos olisi, niin omasta puolestani annan anteeksi. Ennen pitkää varmasti annan itsellenikin. Onneksi Jumala antaa anteeksi kaikille.