Pääministeri Sipilän toistama ”tulos tai ulos” kuului kerran johtamisen käytetyimpiin mantroihin. Sen kulta-aika oli 70-, 80- ja osin 90-luvuilla, kun tavoitejohtaminen (jota alettiin kutsua tulosjohtamiseksi) oli vakiintunutn suomalaiseen johtamiseen.
Oman kosketukseni siihen sain 70-luvun puolivälissä kahdelta dynaamiselta Harvardin käyneeltä jenkkikonsultilta toimiessani kansainvälisessä kristillisessä järjestössä.n Lopultakin jotain järkevää ja innostavaa.
MBO, Management by objectives syntyi vastaiskuna tee-näin-älä-noin-johtamiselle. Alettiin ajatella, että kellokorttien syynäämistä tärkempään ovat tulokset. Kun tavoitteet ovat selvät, niin työntekijät määrittelevät reittinsä kohti tavoitetta.
Kuten usein käy, hyvät ideat kärjistyivät ja muuttuivat irvikuvikseen.
MBO:n alkuperäinenn ajatus oli vapauttaa työtekijöiden ja kyttäävien johtajien ajattelu kohdistumaan työn lopputulokseen. Pahimmillaan tulosjohtajasta tuli piiskuri. Jollei tuloksenteko kiinnosta, niin tuossa on ovi. Samalla ihminen kutistetiin pelkäksin resurssiksi. Henkilöstö-sana korvattiin sanalla tuloksentekijät. Alkoivat johtajien vaihtovuodet. Menestyjiä palkittiin, kunnes heidät erotettiin.
Viimeistään 90-luvulla alkoi olla selvää, ettei tulospuheenn puhtaaksiviljely tuottanut tulosta. Vahvistui ajatus organisaation kulttuurista, arvoista, henkilöstön motivaatiosta ja työn merkityksestä.
General Electricsin kiitetty ja kiistelty toimitusjohtaja Jack Welsh tuli tunnetuksi siitä,n että tuloksenteossaan epäonnistunut johtaja sai uuden mahdollisuuden, mikäli hän toimi yrityksen arvoja kunnioittaen. Kenkää saivat johtajat, jotka hyvistä tuloksista huolimatta toimivat arvojen vastaisesti. Welshn murskasi tulos tai ulos -uhopuheen.
Tuorein strategia-ajattelu puhuu vähemmän tavoitteista ja enemmän visioista ja tilanteiden lukemisesta, hyvänä esimerkkinä kirja Elävän strategia (Timo Ritakallio & Timo O. Vuori). Tavoitteilla on merkitys, mutta niihin ei jumiuduta. Jos käytäntö osoittaa, että tavoitteet on asetettu väärien tai epätarkkojen olettamusten varaan, niin tavoitteetn määritellään uudelleen, mieluummin pian kuin sitten joskus. Yhdellä kertaa pyritään tekemään vain muutama huolellisesti valittu muutos.
Elävä strategia korostaa vaihtoehtoisia skenaarioita, analyysejä,n kokeilevuutta, jatkuvaa kyseenalaistamista, kaikkien sidosryhmien intensiivistä kuuntelua sekä innostunutta ilmapiiriä. Tähän sopii mainiosti sana emergenssi, kehkeytyvyys. Meillä on sumea visio, joka tarkentuu jan muuttuu. Teemme valintoja, joista sukeutuu muutospolku, joka sekin voi haarautua.
Yksipuolisesti harjoitettu tulosohjaus on ylhäältä ohjattua, lineaarista ja jäykkää ja painottaa lyhyen aikavälin tuloksia.n Monimutkaisen maailman toimijoita ovat johtajat ja organisaatiot, joita kuvaa yhteistyökyky, joustavuus, luovuus ja tilanneherkkyys.
Turbulentissa maailmassa sallitaan epäonnistumisetkin. Varsinkin, jos niistä otetaan opiksi.
Tunnenn monia tulos tai ulos -johtajia. Pahiksia he eivät ole, mutta monet heistä ovat jämähtäneet maailmaan, jota ei enää ole.
Ps. Sain kipinän tähän blogiin johtamisprofessori Paulin Juutin FB-päivityksestä: ”On outoa, että hallitusta on johdettu tulosjohtamisen avulla. Se on 50-vuotta vanha malli, joka tehtiin kääntämällä tavoitejohtamisen nimi suomeksi ja lisäämällän höystöä pakettiin.” Päivitystä seurasi vilkas keskustelu.
#johtaminen #tulosjohtaminen #kulttuuri #arvot #elävästrategia #joustavuus #lineaarisuus