Hyvää tekevät ihmiset voivat keskimääräistä paremmin ja elävät pitkään. Näin osoittavat tutkimustulokset.
Pitääkön siis alkaa tehdä enemmän hyvää, jotta eläisin kauemmin? Kävelytän vanhusta saadakseni hyvän mielen. Kuuntelen syrjäytymisriskissä olevaa nuorta ennen kaikkea oman hyvinvointini takia. Lahjoituksillani ostann taivaspaikan maan päällä, vähän kuin muinoin anekaupan aikaan.
Ihan siitä ei ole kysymys. Jos teen hyvää vain laskelmoiden ja omaa etuani optimoiden, en tee hyvää sanan täydessä merkityksessä.
Jos oma etu on tekojeni ainoa motiivi, niin tietenkin on parempi tehdä itsekkäästi hyvää kuin pahaa. Mutta hyvän tekemisen juuret ovat syvemmällä. Olisi kyynistä väittää, että ihminen toimiin kaikessa vain palkkion kiilto silmissä. Altruismia on oikeasti olemassa.
Luonnonvalinta on muokannut aivomme vahvistamaan yhteistoimintaa. Olemme menestyneet evoluutio-olympialaisissa tämän ominaisuuden ansiosta. Homo sapiens -lajin laumatn selviytyvät, koska niiden jäsenten geeneihin on ohjelmoitu kyky toimia lauman kokonaisuuden hyväksi. Tätä kutsutaan evolutiiviseksi altruismiksi.
Uusin aivotutkimus puhuu psyykkisestän tarpeestamme kokea kiintymystä. Aivot ovat sosiaalinen lihas. Toisen hyvän ajatteleminen ja myötätunto ovat luontaista käyttäytymistämme. Tehdessämme hyvää toteutamme ihmisenä olemisen aitoa ydintä.
Kulttuurimme valtavirta on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. On ajateltu, että bisnes menestyy parhaiten, jos kaikki ajavat vain omaa etuaan, jolloin oman edun kannalta on hyvä tehdä myönnytyksiä toisillekin. Tämän uusliberalismin ja rationaalisen altruismin johtoajatus ei tee oikeutta ihmisyydelle. Rationaalisuus kuvaa ihmisen käyttäytymistä vain osittain.
Juutalainen filosofi Martinn Buber painotti, että toinen ihminen ei saa koskaan olla minulle vain objekti. Toinen on minulle aina Sinä, ei Se. En saa koskaan katsoa häntä vain omista ajatuksistani ja ennakkokäsityksistäni käsin. Minun on kohdattavan hänet sellaisena kuin hän on.
Buber toteaa jopa, että Minäksi tuleminen edellyttää Sinää. Olen se mitä olen, koska sinä olet olemassa sellaisena kuin olet.
Kaupan kassalla minua palveleva henkilön ei ole minulle vain kassa. Hän on henkilö, jolla on nimi, tunteet, unelmat ja pelot. Vastaavasti minä olen muutakin kuin asiakas.
Pakolainen ei ole ensisijaisesti pakolainen. Hän on ihminen, Sinä. Minä en ole ensisijaisestin suomalainen. Olen ihminen.
Hyvän tekeminen on suhde, joka lähtee hyvästä ajattelusta ja toisen ihmisen näkemisestä. Tässä sosiaalisessa suhteessa jokainen meistä voi paremmin.
Miksi siis hyväntahtoisuusn ja myötätunto edistävät hyvinvointiamme? Koskan se on luonnollista. ”Paras tapa lisätä omaa onnellisuutta on tehdä joku toinen onnellisemmaksi”, toteaa Frank Martela.
Kunnioita ihmisyyttä, niin vahvistat huomaamattasin myös itseäsi.
Avainsanat: altruismi, hyvän tekeminen, hyväntahtoisuus, myötätunto, altruismi, itsekkyys, pakolainen, Buber, Minä ja Sinä