Olisin nykyistäkin urautuneempi ja ehkä myös tylsempi, ellen työurani aikaisessa vaiheessa olisi hoksannut yhtä oppimiseen liittyvää timanttista idea: Poikkea usein sivupoluille.
Liiku marginaaleissa.n Ole välillä tekemisissä epätodennäköisten mahdollisuuksien kanssa. Seurustele myös toisinajattelijoiden kanssa.
Enkä tarkoita nyt, että rupeaisit hörhöksi ja hylkäisit kaiken, mihin olet uskonut.
Olen työurani varrella ollut poikkeilija. Se voi johtua semiharhailevasta luonteestani, ylikorostuneesta uteliaisuudestani, kyllästymisestäni lukemaan vain tekstejä, joiden kanssa on helppo olla samaa mieltä, tai ahdistuksestanin olla pitkään samoin ajattelevien joukossa.
Sosiaaliset, aatteelliset ja tekniset innovaatiot syntyvät marginaaleissa. Valtavirta veivaa posetiiviaan ja julkaisee pravdaansa. Muualla muhivat ideat, jotka ovat myöhemmänn vaiheen valtavirtaa.
Johtamisen kehittäjänä olen tutustunut joukkoon johtamisen klassikoita sekä niihin, joista juuri sillä hetkellä kaikki kohisevat. Teologina olen lukenut Lutherini (riittävästi) ja kasan perusteoksia.n Valtavirta on tärkeä tuntea. Mutta se tarvitsee haastajakseen anarkisteja.
Seminaareissa ja konferensseissa kuunnellaan luennoitsijoita, jotka juuri sillä hetkellä ovat muodissa. Harvoin niissä kuullaan asioista, jotka ovatn kaukana siisteistä neukkareista ja joista sanotaan, että tuskin niistä mitään tulee.
Kaikki heikot signaalit eivät tietenkään muutu vahvoiksi. Ne ovat pieniä ja ehkä niiksi jäävätkin.n Mutta kaikki eivät jää. Mistä voi tietää, mikä noista hipuista lähtee nousuun? Ei mistään. On vain haisteltava.
Megatrendien taustalla on useimmiten jotain, jota jotkut ovat ajatelleet ja tehneet kauan,n kaukana parrasvaloista.
Coaching rantautui Suomeen 2000-luvun alussa oltuaan maailmalla pitkään johtamisen kehittämisen valtavirtaa. Joissakin kristillisissä jenkkiiikkeissä se oli ollut oppimisen arkea kymmeniä vuosia,n lähes nykymallisena, hieman eri nimillä kutsuttuna. Tiedän sen, koska olin korviani myöten uppoutunut niihin kuvioihin.
Vastaavan ilmiön voi jäljittää strategiamalleihin, ekoajatteluun, kommunikaation kumoukseen,n hyvinvointipuheeseen ja joukkoistamisen taikavoimaan, puhumattakaan taiteiden ilmiöistä.
Esa Saarista pidettiin kummallisena, koska hän pukeutui värikkäisiin kenkiin ja leopardikuvioon ja puhui tunteista. Jotkut kuuntelivatn häntä, toiset vähättelivät. Nyt on täysin uskottavaa johtamisen yhteydessä puhua tunteista tai jopa rakkaudesta ja muista Esan teemoista.
Olen vuosien ajan seurannut Richard A. Bowellin Humann Evolutionary Change-ajattelua, joka on vastakohta viralliselle puheelle siitä, miten maailman ongelmat ratkaistaan. Richardille on avautunut ovia YK:hon. Vielä hänen ajatuksensa ovat marginaalissa, mutta ehkä jossain vaiheessa laajatn joukot uskovat, että pelkät sopimukset ja laihat kompromissit eivät pelasta maailmaa.
Seuraan joitain blogeja, jotka ovat siinä määrin kummallisia, etten kehtaa mainostaa niitä. Niissä on kuitenkin jotain, jokan kiihottaa mielikuvitustani.
Oppiminen on enemmän kuin taitojen ja mallien opettelua. Se on itseni altistamista ajatuksille, joissa jäljitän jotain itua, vaikken oikein ymmärrä niitä. Tai joiden kanssa olen eri mieltä.
#oppiminen #ajattelu #sivuraiteet #valtavirta #marginaalit #innovaatiot #urautuminen #posetiivi