Kumpaa on vaikeampi johtaa, pientä vai suurta muutosta? Molempia.
Kirkossa kerrotaan virsikirjauudistusten haasteista. Vahvin vastarinta syntyy, jos rakkaasta virrestä muutetaan yksi sana. Helpommin menee läpi, josn koko teksti pannaan uusiksi. Viisi miljardia on helpompi hyväksyä kuin 50 tonnia. Niin psyykemme toimii.
Pienten muutosten hankaluus on, että ne vaikuttavat turhilta. Tulee fiilis, että ”näitä tehdään meidänn kiusaksemme”. ”Olisi edes yksi tavallinen päivä”, valittelivat it-firman työntekijät alan murrosvaiheissa 2000-luvun alussa. Organisaaiokaavioiden hermostunut muljaus oli it-johtamisen ydintä.
Paradigmaattistenn muutosten suurin ongelma on, että usein ne jätetään tekemättä, koska puuttuu sekä näkemystä että rohkeutta. Onneksi niihinkin on ryhdytty. Suuria muutostarinoita ovat esimerkiksi siirtyminen tuotantotaloudestan asiakastalouteen tai askeleet hierarkkisista organisaatiomalleista joustaviin ja verkostomaisiin. Molemmat muutokset ovat vielä vaiheessa.
Valtion virastoissa paradigmaattinen loikka on esimerkiksi ollut oivallus, että viraston primäärin tehtävä on auttaa asiakkaita ja kyselijöitä, ei vaikeuttaa heidän elämäänsä. Hatunnosto valtionhallinnon Muutoksentekijät-hankkeellen ja sen Törmäämöille.
Joillain toimialoilla tämä muutos on ollut erityisen vaikuttava. Vanhemmat meistä muistavat autokatsastuksen muodonmuutoksen. Draiverinan oli tietenkin kilpailulle vapautuminen.
Terveydenhoidossa on puhuttu siitä, että potilas saattaa joskus tietää lääkäriä paremmin, mikä häntä vaivaa. Potilasta on kuunneltava tosissaan, vielän paremmin kuin ennen.
Puolueet käyvät tätä kipeää itsearviointia. Keskusta pyristelee irti vanhasta Maalaisliitosta. Demarit etsivät uutta identiteettiä, kun nostalgia ei kanna. Kokoomus pyrkii vakuuttamaan tavallisetn suomalaiset siitä, että se ei ole suurpääoman käsikassara. Vasemmistoliittoa vaivaa edelleen muisto kommunismista. Vihreät, perussuomalaiset ja kristilliset haluaisivat vakuuttaa äänestäjät siitä, etteivätn ole vain yhden asian puolueita. Ruotsalaiset ovat kielipuolue huolimatta laajasta vaikuttamisestaan.
Jokaisessa puolueessa on muutoksen airuita, mutta henkiset jäärät kykenevät estämään varsinaiset muutokset tai ainakinn hidastamaan niitä.
Kirkon piirissä paradigmaattinen muutos olisi esimerkiksi työntekijöiden ja maallikoiden välinen suhteen kääntäminen ylösalaisin. Monien seurakuntien arkea pyörittävät työntekijät,n maallikoiden tehtävä on toimia kuulijoina ja avustajina. Seurakuntalaisten ”aktivoiminen” on sitä, että opitaan ”käyttämään maallikoita”. Entä jos maallikot ”käyttäisivätn työntekijöitä”? Tai että kaikki tehtäisiin tasa-arvoisina kumppaneina.
Jotkut lähtevät muutokseen mukaan, toiset pelkäävät asemansa horjumista. Muutokset hyväksytään ehkä muodollisesti,n mutta sitten seuraa imperiumin vastaisku. Hyvä lähtöajatus on, että mikään muutos ei tapahdu, jos odotamme kaikkien hyväksyvän sen ja tulevan mukaan.
Koronakriisi viimeistään opetti sen, että yhteiskunnassan ja kaikilla toimialoilla on edessään syvälliset muutokset. Itsestään ne eivät edisty. Joidenkin visionäärien pitää ajaa niitä.
#muutos #paradigma #muutoksentekijät #asiakastalousn #puolueet