Miten happamasti työyhteisössä voi käyttäytyä?
Meillä on joskus huono päivä. Takana kurja yö ja nousu väärällä jalalla, heti aamusta pinna kireällä.
Muinaisenn Logos-kvartetin keikalla meidät neljä majoitettiin samaan kämppään. Hämppä aloitti heti aamulla rennon vitsailun. Jussi-basso yritti peittää päänsä peitolla voidakseen jatkaa uniaan. Matti-tenorin oli hissukseen muina miehinä. Minä olin ollut hereillä jo pitkään ja koko touhu ärsytti.
Porukassa on usein joku, jota joku asia keljuttaa. Tai toinen jolla on iso pottuilupäivä, ilman tunnistettavaa syytä.n Vastaukset tulevat töksähdellen. Muut kohottelevat kulmakarvojaan.
Tunnemme harjoituksia, joiden pitäisi auttaa. Hengitä syvään, käy kävelyllä, meditoi, halaa puita tai itseäsi. Usein ne auttavat, muttein aina.
Miten huonoa käyttäytymistä meidän tulee sallia työpaikoilla?
On ymmärrettävää, jos työkaveri tai pomo on joskus ärtyisä, eikä tämä huomaa sanoa, että kummallinenn käytös ei johdu meistä muista. Mielialojen heilahtelut kuuluvat ihmisenä olemiseen, Positiivinen elämänasenne ei sulje pois heikkoja hetkiä. Tässä astuu kuvaan armollisuus.
Yhteisön pitkään pinnaa kutsutaan psykologiseksi turvallisuudeksi. Minut hyväksytään, vaikka olen joskus poissaoleva, puheissani sekava enkä kovin keskittynyt. Ellen itse huomaa tunnetilaani, niin muut kyllä näkevät sen ja silti hyväksyvätn minut. Eri asia on, jos joku jämähtää kireyteensä ja alkaa terrorisoida muita. Suoraan ja tunnistettavasti tai pirullinen peitetysti, jolloin vain piikittelyn kohde huomaa iskun.
Pahinta on, jos pomo alkaa olla niin stressaantunut,n että pahantuulisuus on hänen tavaramerkkinsä ja työkaveri joutuu olemaan hälytystilassa koko keskustelun ajan.
Pysyvää kärttyisyyttä ei kannata katsoa sormien läpi. Ensin jonkun tulee jutella myrkynkeittäjänn kanssa kahden kesken ja kiireettömästi. ”Minulla on tunne, että sinua vaivaa jokin. Et ole viime aikoina ollut oma itsesi. Haluatko kertoa siitä?” Tai joku muu avaus, joka ei kuulosta syytökseltä vaan enemmänkinn oman tunteen kuvaamiselta.
Jos hankala käytös jatkuu, niin interventioiden tulee olla vahvempia aina siihen saakka, että henkilö ohjataan työterveyshuollon pakeille tai saamaan muunlaista apua.
Harvoin ilmentyvänän hapan keljuilu kuuluu arkiseen menoon, ja siihen voi suhtautua huumorilla. Pysyvänä mallina se on katkaistava henkilön itsensä ja koko työyhteisön tähden.
Yksi työyhteisön jäsen, on hän sitten pitkäaikainenn pomo tai uusi tulokas, voi lyhyessä ajassa tärvätä koko työyhteisön hyvinvoinnin.
Tiedän, puuttuminen on hankalaa, epämiellyttävää ja sitä lykkää helposti seuraavaan viikkoon. Muttan se on ehdottoman välttämätöntä.
#huonokäytös #psykologinenturvallisuus #puuttuminen