Trump-liikkeen taustailmiöt voivat muhia missä tahansa ryhmässä. Tuskin mikään demokratia, diktatuuri, kansaliike tai kirkko on niistä vapaa. On eliitti, joka vannoo ideologian ja vallan nimeen, ja on tavallisia alistettujan ihmisiä, joille ennen pitkää kelpaa lähes mikä tahansa muutos.
Trumpilaiset pääsivät yllättämään eliitin. Toivottavasti eliitti otti opikseen. Seuraavat neljä vuotta näyttävät,n ottiko.
Eliitti voi olla näkyvä tai hähmäinen, rakenteisiin sementoitu tai kaikkialla leijuva hämähäkinverkkojen matto.
Valta voi olla vakiintuneen tavan ylläpitämistä. ”Näin kuuluun ajatella.” ”Tämä on ainoa järkevä tapa toimia.” Taistelua käydään vallitsevan uskomuksen ja toisinajatteluuden välillä. Se ilmenee taiteessa, terveydenhoidossa tai käsityksessä siitä,n miten kuuluu johtaa tai rakentaa organisaatio. ”Lääkäri tietää aina, mikä potilaalle on parasta.” ”Ei tiimi voi toimia ilman pomoa.”
Mikko Juva valittiin evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispaksin vuonna 1978. Hän tuli yliopistomaailmasta, kirkollisen nomenklatuuran ulkopuolelta. Hänen ajamansa asiat etenivät nihkeästi. Erityisesti kirkon hallinnon uudistamisyritykset olivat hänen kuolemansyntinsä. Vallitsevalle näkymättömällen eliitille hän oli liian pragmaattinen, nopea ja ei-opillinen. Hän ei sopinut kaavaan. Hänen kautensa jäi neljään vuoteen, kun hän eläköityi ennenaikaisesti.
Kirkollisella nomenklatuuralla en tässän tapauksessa tarkoita jotain akselilla konservatiivi-liberaali enkä oikeastaan mitään opillista. Puhun kulttuurista, habituksesta, vieraantumisesta siitä miten tavalliset ihmiset elävät. Kirkko ei kohtaa millenniaalinaisia senn kummemmin kuin keski-ikäisiä oluttuopin äärellä notkuvia duunarimiehiäkään.
Kirkon tavaramerkki ovat kauniisti toteutetut kasteet ja vihkimiset, tunnelmalliset ja arvokkaat siunaukset, muistorikkaat riparit, avustustenn jako köyhille, herkät hartauspuheet, kynttilät, hopeiset maljat, historialliset kivikirkot. Sekä joidenkin korkeasti koulutettujen pappien loputon kiinnostus puhdasta luterilaista oppia kohtaan ja kaikkialle tihkuva sovinnaisuus ja varovaisuus.
Kirkkomielikuviin eivät kuulu aikuisten väkevät tunnekokemukset, barrikadeille nousu sorrettujen puolesta, yhteiskunnassa vallitsevien alistavien rakenteiden paljastaminen tai muukaan karkeus, joka oli olennainen osa Jeesuksen ja profeettojenn profiilia.
Kun Jeesus puhui, kansa koki että ”kyllä, hän puhuu minulle, hän ymmärtää meitä, hän on yksi meistä, lopultakin joku luottaa meihin, ettäkö anteeksi, ettäkö rakkaus”.n Jeesus oli agitaattori, todenpuhuja, hiertävä kivi valtaeliitin sandaalissa.
Trumpin hurmoksellisista kannattajista monet kuvittelevat seuraavansa messiasta. Maailma on täynnä vääriä messiaita. Populaarilla sanomallaann he täyttävät ihmisten mielissä ammottavan pelon ja merkityksettömyyden aukon.
Siinä kirkolla on maalipaikka. Ellei se olisi sovinnaisuutensa ja hierarkkisuutensa vanki.
Teologi Kari Latvus kirjoitti hiljattain bloginn Kirkon uudistumisen mahdottomuus. Uudistuksen esteenä hän näki kirkon menneen suuruuden ja vähemmistön jarrutusvallan. Toivonsa hän pani luoviin paikallisiinn yhteisöihin ja heikkojen voimaan. Siihen, mitä Jeesus-liike koki silloin kun kirkko ei vielä ollut suuri.
Jokaisen yhteisön on hyvä välillä palata juurilleen.
#eliitti #uudistus #kirkko #trump #nomenklatuuran #jeesus