Totuus on vaativa sana. Sitä on helppo kiertää ja väistellä. Erityisen helppo, jos se koskee minua itseäni, hyvässä ja pahassa.
En aina tunnista varsinaisia vahvuuksiani. Vielä vaikeampaa on nähdän epämiellyttäviä puoliani. Torjumieni asioiden tai elämättömän elämäni varjo saattaa olla pitkä. Saatan kylvää ympärilleni tuhoa ja silti uskotella itselleni olevani rakastettava hyväntekijä.
”Toki minulla on kielteisiäkin puolia, kelläpä ei olisi”, saatan suostua sanomaan, olematta kuitenkaan valmis kertomaan, mitä ne ovat.
Varsinkin johtajilla on taipumus nähdä yhteisönsä tilanne epärealistisenn myönteisenä, kuten erilaiset kyselyt osoittavat. ”Olemme vahvasti markkinoilla”, johtaja saattaa vakuutella väelleen, vaikka olisi aika arvioida toiminta kokonaan uusiksi. ”Ilmapiirimittaukset puhuvat mitä puhuvat –n meidän porukka kyllä jaksaa, yritetään vaan enemmän”, johtaja hokee viikkoja ennen kuin henkilöstön voimat romahtavat.
”Ei tässä mitään ilmastonmuutosta ole.” ”On me ennenkinn selvitty.” ”Minulla on homma hanskassa.”
Toisessa ääripäässä ovat synkistelevät johtajat, joita ohjaavat oman mielen pedot, ja joiden tärkein johtamisinstrumentti on pelon lietsonta.
Ellein totuuteen havahduta, on turha edes yrittää tehdä oikeita muutoksia. Organisaatiot ovat täynnä näennäistä muutospuuhastelua, jonka näkyvin tulos on, että väki ärsyyntyy ja voi huonosti.
Muutosn alkaa siitä, että totuus nähdään sellaisena kuin se on. Muutos sanan varsinaisessa merkityksessä on syvempi tapahtuma kuin sarja irtisanomisia ja kosmeettisia laatikkoleikkejä.
Entä jos organisaatioihin palkattaisiinn Totuudentorvi? Mitä tahansa yhteisö hyötyisi, jos sen johto ja avainhenkilöt provosoituisivat katsomaan totuutta paljain silmin, ilman väritettyjä silmälaseja.
Millainen me oikeasti olemme? Mitä turhaa teemme?n Miltä mahdollisuuksilta suljemme silmämme?
Hienostuneet valtapelit ja vaikuttajien vauhtisokeus tai ylivarovaisuus ovat sumua, jotka estävät meitä näkemästä jopa ilmeisiä asioita. Edessä on jäävuori,n jota kohti Titanic höyryää.
”Menestyvää yritystä ei pelasta mikään”, on usein siteerattu lause, joka kelpaa ohjenuoraksi hallituksille ja johtajille. Ehkä voisimme sanoa myös, että ”menestyvään yksilöä…”.
Yksilön uudistuminen alkaa rohkeudesta ja nöyryydestä, minän rehellisestä kohtaamisesta. Näen upeuteni ja karmeuteni. En vähättele vahvuuksiani enkä väistele heikkouksiani.n Henkinen kasvu alkaa totuudesta, oli se sitten ruma tai kaunis.
Kaikki eivät havahdu koskaan näkemään totuutta. Heidän maailmansa on valmis ja maailmankuvansa aukoton. He eivät kysele turhia. Heidän sanastostaan puuttuun sana ”ehkä” tai ilmaisut ”entäpä jos” tai ”voisiko sittenkin”.
#totuus #rehellisyys #totuudentorvi #vahvuudet #heikkoudet #johtaminen #havahtuminen