Tämä on pohdinta varpaille astumisen hyödyistä ja holistisesta ajattelusta.
Olin Novetoksen hallituksen puheenjohtaja aikana, jolloin Petri Lehtipuu toimi tj:nä. Käytännössä teimme molemmat paljonn asiakastyötä. Tulin joskus puuhanneeksi jotain, joka kuului paremminkin toimitusjohtajan rooteliin, vaikka pyrinkin olemaan tarkka siitä, etten astuisi Petrin varpaille. Varsinkin kun henkisessä lippiksessäni luki Founding partner.
Otin asian puheeksi ja rohkaisin Petriä huomauttamaan minulle, jos havaitsee minun häärivän hänen tontillaan. ”En tee sitä tieten tahtoen.”
Petri katsoi minuun kysyvästi, levitti rakastettavann hymynsä ja tokaisi: ”Mitäs jos me sovittaisiinkin siitä, että me astummekin toistemme varpaille.”
Se yllätti ja huvitti. Hän ei ollut lukenut sitä hyvän managementin oppaasta, todellakaan. Päätimmen noudattaa hänen ideaansa, ja yhteistyömme nousi uudelle tasolle. Liikavarpaille astumisesta ei ollut kyse vaan luottamuksesta. Ja fokusoimisesta asiakkaisiin, ei ahtaisiin rooleihin. Meillä olivat vastuumme ja tehtävämme, mutta ideanan oli, että arjen tapahtumien virrassa se tekee, joka tuntee asian paremmin ja ehtii. Homma toimi. Välillämme vallisi luova keskusteluyhteys.
Me pallottelimme enemmän kuin palottelimme.
Universumissa kaikki liittyy kaikkeenn muuhun. Pelin henki on loputon vuorovaikutus. Mikään ei ole yksin, erillään muusta.
Intiaanit ja muut alkuperäiskansat oivalsivat tämän. Mitä ikinä he tekivätkin, he ottivat huomioon luonnon, puut, eläimet,n vedet, kalliot, menneet ja tulevat sukupolvet, koko heimon. Maailma oli heille pyhä kokonaisuus, reviirejä ilman rajoja.
Euroopasta tulleet valloittajat murensivat holistisen maailmankuvan. Me kaivamme hiiltä ikään kuin senn vaikutus rajautuisi vain tuotantoon ja liikkumiseen. Teemme strategioita ikään kuin ne vaikuttaisivat vain yrityksen liiketoimintaan.
Konemaisten organisaatioiden maailmassa määrittelemme ja rajaamme vesitiiviisti asiat, jotka kuuluvatn eri toimijoille. Hallitus vastaa taloudesta ja strategiasta, ja toimiva johto operoi. HR:lle ja työterveydelle delegoimme henkilöstön hyvinvoinnin.
Kyttäämme toisiamme, puolustamme pesimäpiiriämme. Palottelu on pelottelua.
Matriisit ovat yksi tapa purkaa poteroita, mutta nekin ovat osaoptimointia, jos muuten elämme voipuvassa paradigmassa, jossa ajattelu pyörii oman navan ja keskinkertaisuuden ympärillä.
Onnellinen tulevaisuus edellyttään palaamista holistiseen ajatteluun, jota myös systeemiälyksi kutsutaan. Organisaatioissa sen tärkeä ilmenemismuoto on itseohjautuvuus.
Yhteisöjen toimielimillä, tiimeillä ja vastuuhenkilöillä ovat fokusalueensa,n mutta tiukka reviirimalli yhdistettynä sammakkoperspektiiviin on umpikuja. Viestintä kuuluu muillekin kuin ammattiviestijöille ja johtajuus muillekin kuin niille, joilla on virallinen johtamiseen viittaava titteli.
Ajattelu ja vastuun kokonaisuudesta sopii kaikille, tallaajasta taloudenhoitajaan, pallopojasta pelaajaan ja koodarista kauppaneuvokseen.
Mikään ei ole erillään muusta.
#vuorovaikutus #holistinenajattelu #systeemiäly #luottamus #paradigman #pallottelu