”Me puolustamme eurooppalaisia arvoja.” Tähän lauseeseen törmäämme medioissa muutaman kerran viikossa, nyt viimeksi kun on keskusteltu terrorismista.
Mitä ovat eurooppalaiset arvot? Listaan liitetäänn demokratia, tasa-arvo, ihmisarvon puolustaminen, oikeudenmukaisuus, sananvapaus, uskonnonvapaus ja vapaa liikkuminen.
Niihin on helppo yhtyä. Mutta eurooppalaisia arvoja ne eivät ole. Ainakaan vielä.
Retoriikkaan vai arvo
Ne ovat puheita parlamenttien avajaisissa ja terrorismin jälkipuinneissa, poliitikkojen ja eliitin retoriikkaa eli sanahelinää. Minun sanastossani arvo on jotain, joka syvällä tavalla ohjaa tekemisiänin ja yhteisiä valintojamme. Arvot ovat lähes tiedostamattomia itsestäänselvyyksiä. Niitä ei kyseenalaisteta. Oikeilla arvoilla on pitkä historia, yli vuosikymmenien ja jopa -satojen.
Demokratian synnyinmaana pidetäänn antiikin Kreikkaa. Eurooppalaisten tajuntaan se murtautui Englannin puolivillainen parlamenttiuudistuksen jälkeen 1689 ja viimeistään Ranskan vallankumouksen yhteydessä sata vuotta myöhemmin.
Demokratian lyhyt historia
Tavalliselle kansalaiselle demokratia pysyi vieraana, vaikka yleinen ja yhtäläinen äänioikeus etenikin 1900-luvun puoliväliin mennessä käytännössä kaikkiin Euroopan maihin, moniin tosin vasta toisen maailmansodann jälkimainingeissa.
70-80 vuotta sitten demokratia ei ollut yleiseurooppalainen toimintatapa. Oli fasistisia hallituksia, ja oli valtaan päässeen eliitin diktatuuria, tosin demokraattisesti valitun. Jos demokratia ymmärretäänn tekniseksi valintaprosessiksi, niin vaaleilla valittu Hitlerkin oli demokraatti.
Demokratian historia Euroopassa ei lopultakaan ole järin pitkä eikä kovin vakuuttava.
Oikeat arvot näkyvät arjessa
Jos demokratia olisi oikeasti arvo, kaikki yhteiskunnan ja korporaatioelämän rakenteet ja toimintatavat tukisivat demokratiaa.
Demokratia ei ehkei olekaan eurooppalainen arvo. Se on eurooppalainen trendi. Toivon, että siitä joskusn tulisi arvo.
Kun jokin on arvo, se pyrkii nostamaan päätään eri elämänaloilla. Parhaimmillaan meillä voisi olla sekä poliittista demokratiaa että arjen käyttäytymiseen vaikuttavaan arvodemokratiaa.
Molemmat voivat huonosti Euroopassa.
Poliittisen demokratian kriisi
Poliittisen demokratian saralla ainakin Puola, Slovakia, Tšekki ja Unkari ovat ottamassa etäisyyttä yleiseurooppalaiseenn tarinaan. Politiikka ylipäänsä etsii missiotaan, mikä Suomessa näkyy näkyvien poliitikkojen vahvoissa kannanotoissa. Carl Haglundin ja Jan Vapaavuoren lausumat ovat vain jäävuoren huippu.
Poliittisen demokratiann uhka ei lopultakaan tule islamista tai järjettömästä terrorismista. Sen uhka tulee vanhan Euroopan sisältä, syvään juurtuneesta nationalismista, kolonialistisesta historiasta ja ylimielisyydestä, vuosituhantisestan uskonnollisesta perinnöstä, lineaarisesta ajattelusta, vähemmistöjen oikeuksien polkemisesta ja nuorten syrjäytymisestä sekä kaikesta tästä energiansa imevistä ääriliikkeistä.
Arjenn demokratian ahdas tila
Arjen demokratian kanssa emme pärjää kummoisemmin. Tavallisen lähiökundin on vaikea saada ääntään kuuluville, kun globaalin talouden epädemokraattiset voimat meuhkaavat.n Virallista jargonia politiikasta, taloudesta ja hyvinvoinnista hänen on vaikea ymmärtää. Organisaatioiden maailma on miesten, eikä naisilla vieläkään ole ansaitsemaansa paikkaa johtotehtävissä.
Missän näkyy vammaisten ja maahanmuuttajien panos avaintehtävissä? Millainen eliitti käyttää valtaa kirkossa, työmarkkinajärjestöissä ja kansanliikkeissä? Miksi yksinäisyys on niin suuri ongelma?
Demokratian on trendi, jota tulee vahvistaa
Ei, ystävät, demokratia ei ole eurooppalainen eikä suomalainen arvo. Se on hyvä trendi, jota kannattaa kaikin puolin vahvistaa. Sen puolesta kannattaa taistella. Arvoksi se ylenee sitten,n kun se oikeassa elämässä vaikuttaa suuren enemmistön ajatteluun ja valintoihin.
Espanjalainen sosiologi Manuel Castells on liputtanut Euroopan yhteisen identiteetin puolesta, kansallisten identiteettien rinnalla. Ilman sitän yhteisö ei kestä kriiseissä. Identiteetti syntyy arvoista. Tämän hetken eurooppalainen liima on talous, eivät arvot.
”Me puolustamme eurooppalaisia arvoja” -puhe on hyvää tarkoittavaa hymistelyä.n Seuraavaksi on aika siirtyä sisältöihin.