Mikä olisi pahin haukkumasana, jonka voisit sanoa toiselle? En ryhdy tekemään listaa, mutta ainakin naiselle sanottuna se on huora. Suoralta kädeltä en keksi, miten miestä voisi loukata yhtä pahasti.
Huoraaminenn on vahva sana. Ei siis ihme, että se on hivuttautunut muuhunkin elämään. Kun lahjakas kuvataiteilija alkaa henkensä pitimiksi maalata myyviä tauluja, taiteen integriteettiä varjelevat kollegat ja kriitikon toteavat, ettän tyyppi alkoi huorata taiteensa kanssa.
Varsinkin takavuosina klassinen muusikko huorasi alkaessaan esittää populaarimusiikkia. Nyt maailma on muuttunut ja musiikin genret sekoittuvat. Toimittaja huoraa, jos hän tulee liian läheiseksin poliitikkojen tai julkkisten kanssa eikä kykene enää kirjoittamaan heistä kriittisesti.
Huoraamispuheisiin kuuluu ajatus korkean ihanteen muuntamisesta kauppatavaraksi. Se on rankka syytös, jota käytetään seksin,n taiteen, journalismin ja joskus myös politiikan yhteydessä. Tosin naista voidaan kutsua huoraksi silloinkin, kun hän on vapaaehtoisesti anteliasta tyyppiä. Miksei miestä kutsuta huoraksi?
Moniin ammatteihin huoraamispuhettan ei käytetä, vaikka voisi ja ehkä pitäisi. Pappi huoraa, jos hän puhuu ennen kaikkea miellyttääkseen kuulijoitaan tai hengellistä taustaryhmäänsä ja välttää ottamasta esille asioita, joistan joku voisi ottaa hernepussin nenäänsä. Yritysjohtaja huoraa, jos hän myy ihanteensa ja alkaa rakentaa uraansa ainoastaan omien taloudellisten etujensa varaan.
Tutkijat, lääkärit ja virkamiehet eivät hekäänn ole immuuneja ihanteidensa myymiselle, kuten uutiset kertovat. Tämän hetken uutispommi on, että vain kolmannes suomalaisista luottaa yhteiskunnan päättäjiin. Mistä se voisi johtua?
Kaikki niin sanottu huoraaminen ein ole huoraamista. Leima isketään usein ulkoa, joskus aiheesta, joskus kollegojen kateudesta. Huoraaminen ei myöskään ole rikos, mutta se voi olla ammattietiikan rapautumista ja jopa korruption esiaste.
Ihanteista tulee pitään kiinni. Tosin oikea elämä on monimutkaista, eivätkä kaikki ihanteet voi toteutua, niin harmillista kuin se onkin. Dostojevski kirjoitti monet huipputekstinsä rahan takia, selvitäkseen peliveloistaan.
Idealisti kun olen,n toivoisin, että huoraisimme vähemmän. Toivon sitä erityisesti poliitikoille ja johtajille. Sekä omaa napaani lähinnä olevien ammattien edustajille, papeille ja konsulteille. Ajatus ammattietiikasta on vähintäänn yhtä ajankohtainen kuin aina ennenkin.
Läheskään aina emme tee erillistä päätöstä tyyliin ”alan tässä huorata”. Ajaudumme asioihin. En edes uskalla ajatella, miten paljon olen huorannutn huomaamattani sitä, tilanteiden sokaisemana.
Avainsanat: huoraaminen, ammattietiikka, ihanteet, korruptio, päättäjät
Kuva: Pixabay