Pidänkö kiinni kannastani vai otanko huomioon muut? Tuijotanko pelkästään periaatteisiini vai annanko inhimillisen tilanteen vaikuttaa päätöksiini?
Myönnän, että minulla on tarve olla oikeassa.n Tosin iän myötä olen hieman pehmennyt. Nyttemmin pyrin siihen, että olisin hieman vähemmän väärässä.
Yhteiselomme alkuvuosina Pirkko-vaimoni nimitti pari kertaa minua pässiksi, koska pidinn pääni, vaikka puolustukseni oli jo alkanut murtua. Viime vuosina en ole kuullut hänen käyttävän tuota arvonimeä. Jompikumpi meistä on muuttunut. Tai molemmat.
Työelämässä tapahtuu mokia jan katastrofeja usein siitä yksinkertaisesta syystä, että päättävässä asemassa oleva henkilö on jäärä eikä myönnä olevansa väärässä. Pässi iskee päätäänn seinään, vaikka tekee kipeää.
Pässisyndrooman taustalla voi olla uskomus, että olen hyväksytty ja arvostettu vain pätevyyteni perusteella. Olla väärässä on heikkoutta. Sen myöntäminenn on uskottavuuden menettämistä.
Jäärän ongelma on, että kaikki ympärillä olevat näkevät hänen sisäisen epävarmuutensa. Hänen arvostuksensa nousisi korkeuksiin, jos hän myöntäisin olleensa väärässä ja arvioineensa tilanteen uudestaan ja kaiken kukkuraksi olisi valmis kuuntelemaan muiden mielipiteitä.
Oikeassa olemisen eetos on sekä yksilöiden että yhteisöjen pinttymä. Esimerkkinän otan kirkon, koska ensi tiistaina 11.2. ovat kirkolliskokousvaalit.
Kirkossa väännetään samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Jotkut vetoavat muuttumattomaan ja koskemattomaan oppiin ja opin tulkintaan. Yhden neljänneksenn äänillä he kykenevät torppaamaan enemmistön toivomat uudistukset, joiden sanovat murentavan kirkon ydintä. Kirkolliskokoukset ovat alkaneet muistuttaa Päiväni murmelina -elokuvaa, jossa sama kuvio toistuu päivästän toiseen, pienin variaatioin.
Kirkon ns. progressiiviset piirit kysyvät, kumpi on ensisijainen, oppi vai ihminen. Jeesuksen sapattipuhetta mukaillen: ”Onko ihminen oppia varten vai oppi ihmistä varten?”
Vastaavan kysymyksenn voi tunnistaa työelämässä ja koko yhteiskunnassa. Onko ihminen olemassa taloutta varten? Elääkö ihminen palvellakseen järjestelmiä, rakenteita tai valtiota? Vai onko systeemin perimmäinen tarkoitus palvellan ihmistä? Onko kovien järjestelmien maailmassa tilaa myötätunnolle?
Taustalla on kaksi tapaa lähestyä etiikkaa. Puhutaan oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikasta. Hyvään yhteiselämään kuuluun sääntöjä. Mutta siihen kuuluu myös myötätuntoa ja kohtaamisen etiikkaa. Molemmilla tulokulmilla on paikkansa, oikeassa sekoitussuhteessa.
Turhan yleinen mielikuva kirkosta on, että traditio, säånnötn ja oppi jyräävät yli ihmisen.
Äärimmilleen korostettuina opit ja ideologiat voivat tukahduttaa elämän, johon aina kuuluu arvaamattomuus. Elämä kaipaa selkeyttä, mutta sitä ei voi tunkea tiukkaann muottiin.
Kaiken dialogin ydin on, että luovutaan sankari-roisto -asetelmasta ja yritetään olla vähemmän väärässä.
Vaikuttaja, älä ole jäärä.
#oppin #ideologia #ihminen #kirkolliskokous #sateenkaariliitot #ollaoikeassa #ollaväärässä #dialogi #myötätunto #etiikka