Entä jos olisi pakko valita vain yksi asia, jonka avulla alkaisin huolehtia työkunnostani?
Valitsisin jotain, joka hyödyttäisi suoraan sekä työtäni että minua itseäni, molempia yhtä aikaa.n Valitsisin merkityksen kokemuksen.
Jos työ on pelkkää pakkopullaa ja ”hoidetaan alta pois” -tyyppistä tekemistä, energiatasomme laskee, hitaasti. Uuvumme, ja työn jälki suttaantuu.
Sellaisia vaiheitan on kaikissa töissä, tylsiä suoritteita, junnaavia projekteja, kiireistä säntäilyä. Se on normaalia. Mutta jos työ kauttaaltaan on sinnittelyä vailla tunnetta tekemisen merkityksestä, niin kannattaa ottaa aikalisän ja miettiä työtään uusiksi.
Työyhteisökeskusteluissa ja coachatessani johtajia tunnistan usein tätä kujanjuoksua. Kujan päässä ei näy mitään tai ei ainakaan vapauttavaa helpotusta.n On juostava, aivoihin pukkaa trainerin huuto ”jaksaa, jaksaa”.
Sitä on julkisella sektorilla, yrityksissä, seurakunnissa, kaikkialla, missä ihminen haluaa tehdä hyvää työtä.
Vaikka olisinn miten trimmissä maratonkunnossa, niin olen riskialueella, mikäli työni on alkanut maistua puulta ja olen kadottanut tunteen sen merkityksellisyydestä.
Uupumiskierre on katalan salakavala. Se ei iske yhden kauniin aamunn äkkioivalluksena, että ”haa, olen uupunut”. Kierre muhii. Totun siihen enkä edes huomaa sitä. Kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta on yhä raskaampaa lähteä palavereihin, ihmisten eteen, laitteiden ääreenn tai selaamaan loputtomia dokumentteja. En edes muista, millaista oli kun työ tuntui kivalta.
Työstä katoaa virtaavuus, ja se näivettyy pelkäksi suoritukseksi. Elämäänikin suoritan.
Niin sen ei tarvitsen mennä. Pysähtyminen on mahdollista.
Etsi joku, jonka kanssa voit puhua tilanteestasi, työnohjaaja, coach, mentori tai uskottu ystävä. Tai terapeutti, riippuen tilanteesta. Itse kuulun niihin moniin, joille muilta saatu tukin uupumistilanteissa on ollut ratkaisevaa. Puhun jollekulle, joka malttaa kuunnella ilman nopeita johtopäätöksiä.
Lisäksi: pysähdy kunnolla. Etsi rauhallinen hetki, jolloin voit reflektoida rauhassa ja tehdä itsellesin muutaman kysymyksen. Mikä työssäni on tärkeintä? Mihin alkaisin panostaa? Mistä ehkä voisin luopua? Mille voisin kohdistaa vain vähän huomiota? Mille enemmän? Mikä silloin joskus innosti minua? Mikän tuottaisi minulle iloa työssäni? Mietiskele, kirjoittele ja tee sama uudelleen seuraavina viikkoina.
Tarjoat vuosihuollon sekä itsellesi että työllesi. Tunnistat tekemisesi merkityksen, hahmottelet työsi matkaksi, jonkan kykenet tekemään elämänilosi säilyttäen. Teet rohkeasti tarvittavat muutokset, joita voi olla useampi pieni tai ehkä yksi suuri.
Loppujen lopuksi työ ei ole näytös, jonka esitän aplodeeraavallen tai buuaavalle katsomolle. Yleisöni olen minä itse ja se mitä arvostan kaikkein korkeimmalle, olkoon se rakkaimpani, arvoni tai Jumalani.
Työ on ihmistä varten. Kun sen ottaa tosissaan, niin sekä ihminen että työn ovat iloisia.
#merkityksenkokemus #työhyvinvointi #ihminenjatyö #leipääntyminen #energia #reflektio #muutos