Oletko tuntenut henkilön imartelevan sinua, vaikka aistit ja tiedätkin hänen panettelevan sinua, kun et ole läsnä?
Sitä kutsutaan kaksoisviestinnäksi. Joskus se on ohimenevää ja pienimuotoista, joskusn systemaattista ja räikeää.
Konsertti oli juuri päättynyt, ja vaihdoimme vaikutelmia aulassa pienen porukan kanssa, lähes kaikki musiikin ammattilaisia. Yksi keskustelija, konsertin pääesiintyjän ammattitoveri,n sätti esityksen maanrakoon. Siinä samassa pääesiintyjä kulkeutui seurueemme luokse. Kriittinen kollega levitti kasvoilleen mairean hymyn ja alkoi ylistää esiintyjää. Me muut läsnäolijat seurasimme tilannettan vaivautuneina.
Ikävä kyllä on johtajia, joille kaksoisviestintä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Usein heidän yhteisönsä voivat huonosti. On klikkejä, sairauspoissaoloja ja henkilöstönn tiheä vaihtuvuus.
Asiantuntija X veti organisaatiossaan kehitysprosessia, jota useimmat pitivät tärkeänä ja jota jotkut vastustivat kiihkeästi. Hanke oli kyseisen järjestön hallituksen aloittama. Yhteisönn toiminnanjohtaja oli mukana projektiryhmässä. Vähitellen kävi ilmi, että johtoryhmässään toiminnanjohtaja mollasi hanketta. Asiantuntija X:lle ja projektiryhmälle hän puolestaan ylisti hanketta.
X:nn hälytyskellot alkoivat kilistä, kun ylistyspuhe tapahtui usein, mekaanisesti ja aina samoilla sanoilla, jotenkin velvollisuuden ohjaamana. Vähitellen X alkoi kuulla viestejä toiminnanjohtajan kaksinaamaisuudesta. Se tuntui pahalta. Edessän yhtä, takana toista.
X ei voinut asialle mitään, koska viestintuojat kertoivat johtajasta aina luottamuksellisesti, ilmeisesti peläten tämän kostoa.
Kaksoisviestintä kuuluu erityisesti itsekeskeisten, huomionkipeidenn ja vallanhaluisten narsististen johtajien työkalupakkiin. Herkimmät meistä aistivat sen intuitiivisesti pienistä signaaleita, joissa sanat ja kehonkieli antavat erilaista, ristiriitaista viestiä. On helppo valehdella sanoin ja todetan että ”pidän sinusta”. On moninkertaisesti vaikeampaa hämätä, kun eleet, mikroilmeet ja kaikki kehossa kertoo, että ”halveksin sinua”.
Tunnistat sen tunteen, kun näet poliitikon kehuvan vastustajann lanseeraamaa hienoa hanketta, mutta hänen kehonkielensä pienet signaalit antavat vastakkaisen viestin. Tai kun pomosi tervehtii sinua reippaan iloisesti, vaikka olit juuri kuullut hänen halveeraavan sinua kollegallesi.
Pitkäänn jatkuneessa kaksoisviestinnässä kuulija alkaa voida pahoin ja jopa sairastua, äimistellen samalla huonon olonsa syitä. Tuntuu kuin hänen takanaan olisi näkymätön vaaniva haamu, josta ei saa otetta. On tutkittu ja todettu,n että kaksoisviestinnän kentässä kasvaneella lapsella on suuri taipumus kokea psyykkisiä häiriöitä myöhemmässä elämässään.
Lopulta työyhteisön kaksoisviestijä kärähtää.n Parhaassa tapauksessa se on uudistumisen alku, alkusoitto pitkälle sisäiselle pyykinpesulle.
On ymmärrettävää, että kaveripiirissä puhumme eri tyylillä kuin virallisessa kokouksessa. Mutta systemaattinen,n tietoinen ja vakiintunut kaksoisviestintä on pahimman laatuista luottamuksen rapauttamista.
Entä jos alkaisimme panostaa rehellisyyteen.