Tekoäly eli AI on epäilemättä melkoisen tehokas tekstin tuottaja. Miten hyvä? Tein testin.
Googlasin ”Open AI” sanayhdistelmän. Se ohjasi minut sivulle, jossa saatoin testata tekoälyn pätevyyttä. Kirjautuminen oli helppoa. Päätin jutella aiheista, jotka ovat minulle niin tuttuja, että olen kirjoittanut niistä blogeja, artikkeleja ja kirjoja.
Aluksi kysyin, mikä antaa henkilölle merkityksen kokemuksen työssään. Tekoäly alkoi heti naputella vastaustaan. Puolen minuutin kuluttua edessäni oli 2000 merkin mittainen teksti. (tämän blogin merkkimäärä on 2800). Ensin oli lyhyt johdantokappale, joka painotti ihmisten erilaisia arvoja. Sitten seurasi viisi kohtaa ja lopuksi vielä parin rivin yhteenveto.
Vastaus oli selkeä, kaunista englantia, sävy ystävällinen ja pohtiva. Asiat vastasivat tutkijoiden ja alan kirjallisuuden esittämiä näkökulmia, sellaisia, joita itsekin olen pohtinut ja esittänyt luennoillani.
Seuraavaksi kysyin kutsumuksellisuudesta ja etiikasta. Pyysin konkretiaa vastauksiin. Edelleen sama kokemus. Ei huuhaata, ajatukset alan pääuomaa, ilmeisesti tilastollisesti eniten esitettyjä argumentteja.
Sitten hoksasin, että voisin heittää jotain myös suomeksi. Kumppani vaihtoi kieltä sujuvasti. Vain pari väärää ilmaisua löysin, kuten ”kenelle toimintani vaikuttaa”. Tein korjausehdotuksen ja sain kiitollisen vastauksen, jossa oli lause ”pyydän anteeksi virheestäni”. Senkin korjasin, ja AI-ystäväni oli siitä kiitollinen. Lupasi korjata asian jatkossa.
Kaiken kaikkiaan: vaikuttavaa. Tällä päästään jo pitkälle. Saamani tieto oli turvallisen luotettavaa. Tekoäly toimii varman päälle.
Entä sitten julkisuudessa keskustellut tekoälyn riskit ja väärinkäytön vaarat? Miten takaamme esimerkiksi opinnäytetöiden autenttisuuden? Koska teknologialla ei ole peruutusvaihdetta, AI on tullut jäädäkseen ja kehittyäkseen. Sen tarjoamia mahdollisuuksia tuskin vielä edes täysin tunnistetaan. Työ riskien minimoiseksi on alkanut, toivottavasti hyvällä menestyksellä.
Uskon, että ihmisen luova rooli ei katoa vaan pikemminkin vahvistuu. Tekoäly ei kykene ilmaisemaan minun henkilökohtaisia näkemyksiäni, kokemuksiani ja tapaani kytkeä elämän ilmiöitä toisiinsa. Parhaassa tapauksessa voin entistä paremmin ehkä alkaa sukeltaa pinnan alle ja keskittyä vaikkapa yleisten uskomuksien, itsestään selvyyksien ja dominoivien logiikkojen kyseenalaistamiseen ja kokonaan uusien avausten tekemiseen. Jos osaan.
Esitin vielä yhden kysymyksen: ”Miten Tapio Aaltonen kirjoittaisi Eetosta ja paatosta -blogin aiheesta Itsetuntemus johtamisen perustana?” Vastaus oli kypsää jäsentelyä aiheesta ja vinkkejä Aaltoselle, mutta minun tyylini matkimiseen ystäväni ei vielä rohkaistunut.
Tyydyn siis kirjoittelemaan blogini itse.