Joko nyt aletaan oikeasti puhua työhyvinvoinnista? Hesarin artikkeli Marja-Liisa ja Marjut Mankan ajatuksista (HS 11.9.2016) on selkeäsanaisinta tekstiä, mitä Suomessa on esitettyn tästä tärkeästä teemasta.
Tietenkään Mankat eivät ole asiansa kanssa yksin. Työhyvinvoinnista on ilmestynyt paljon tutkimuksia. Työterveyslaitos on tuottanut niitä kymmeniä. Guy Ahonen, Leenamaijan Otala, Pauli Juuti ja monet muut ovat osoittaneet, että työhyvinvointi tuottaa tulosta.
Aloittaessani konsultin uraani lähes 20 vuotta sitten luin ruotsalaisen case-tutkimuksen, jossa havaittiin työhyvinvointiin panostetun rahann tulevan takaisin kolminkertaisena. Upeaa. Tosin ilman rahallisia panostuksiakin päästään jo pitkälle. Aloitetaan vaikka siitä, että ruvetaan moikkaamaan työpaikoilla.
2000-luvun alussa ohjasin arvokeskustelujan suuressa itäsuomalaisessa yhtiössä. Kollegani kanssa panimme ihmiset miettimään, mitkä konkreettiset teot tekisivät työpaikasta selvästi paremman. Tai mitkä vastaavasti heikentävät työmotivaatiota?
”Kun täällä ei edes tervehditä”, tuli päällimmäinen viesti lähes kaikista ryhmistä.
Ensin ajattelin, että olivatpa pieniä heidän murheensa. Mutta toden totta, kyse on isostan asiasta. Ihmisillä on tarve tulla nähdyiksi. Jos olen kuin ilmaa pomolle tai työkaverille, tunnen itseni merkityksettömäksi.
Uusimmat aivotutkimukset osoittavat, että pienikin positiivinen mikrokohtaaminen lisään hyvinvointiamme. Ystävällinen katse synnyttää aivoissamme dopamiiniryöpsähdyksen. Tämä aivojemme hyvinvointihormoni aiheuttaa sen, että rauhoitumme ja verenpaineemme laskee.
Hyvinvointi perustuu pitkältin hyviin kohtaamisiin. Pahoinvointiin taas johtaa saamamme ärtynyt palaute, kohtaamamme kylmyys ja mekaaninen kommunikaatio, kuten Marja-Liisa Manka kuvaa.
Miksi tämä on tärkeää?
- Hyvinvointi on tärkeään jo pelkän ihmisyyden takia. Meidän eettinen velvollisuutemme on huomata, välittää ja jopa rakastaa. Jo tämän perustelun takia meidän tulee kaikin voimin huolehtia työhyvinvoinnista.
- Mikään kikyn ei auta Suomea selviytymään, ellemme huolehdi henkilöstön hyvinvoinnista ja henkisestä energiasta. Eri tavoin hukattu työpanos aiheuttaa Suomessa 24n miljardin euron menetykset vuosittain. Huomattava osa tästä on työperäistä.
24 miljardia! Luku perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmiin. Suomen valtion budjetti on 55 miljardia. Tämän rinnallan kiky-sopimus on näpertelyä, niin tarpeellinen kuin se onkin. Miksi emme suuntaa huomiotamme ja panoksiamme siihen, mikä oikeasti ratkaisisi kilpailukykyongelmamme?
Herätkää, poliitikot, johtajat, esimiehet, työmarkkinaosapuolet,n kaikki.
Keinot ovat olemassa, mitään uutta ei tarvitse keksiä. Menossa on merkittäviä hankkeita, kuten CoPassion tai Työelämän 2020 -hanke. Molemmissa on mukana Tekes ja työelämän eri tahoja. Tutkimusta tehdään kiivaalla tahdilla. Tietoa on saatavilla. Jotta Suomi menestyisi.
Novetos-kollegani olivat mukana toteuttamassa bussiyhtiö Nobinassan laajaa työhyvinvointihanketta. Huomiota kiinnitettiin erityisesti esimiestyön laadun parantamiseen. Hankkeen tuloksena sairauspoissaolot laskivat yli 30 %, kuvaa henkilöstöjohtaja Elena Rokala kirjassa Merkityksenn kokemus. Kuljettaja totesi, että ”enää emme kuljeta linja-autoja vaan ihmisiä”
Entä jos organisaatiot alkaisivat kuljettaa ihmisiä eikä tuotteita ja numeroita?
Ps. Tässä linkki edellän mainittuun STM:n laskelmaan Cost of lost labour input.
Ps. 2, Lue myös työtoverini Hanna Kölhin mietteitän työhyvinvoinnista.
Avainsanat: työhyvinvointi, työelämä, johtaminen, etiikka, kilpailukyky, CoPassion, Työelämä 2020, Novetos, Työterveyslaitos,