Vastaamogate herättää surullisia tunteita ja vaativia kysymyksiä. Yksi kysymys kuuluu, että mistä yritys lopulta vastaa. Mistä Vastaamo vastaa?
Eilen Ykkösaamussa puhuttiin yritysvastuusta. Keskustelijatn totesivat, että uutena painotuksena on alettu puhua siitä, että vastuu koskee myös henkilöstöä.
Tosiasiassa henkilöstöstä on puhuttu jo kauan. FIBSin ensimmäisiän vastuudokumentteja vuosituhannen alkuvuosina oli vastuullisen henkilöstöhallinnon opas. Muistan sen, koska osallistuin sen laatimiseen ja olen muutenkin kirjoittanut siitä. Tässä lyhyt yhteenveto parin viikon takaa: Yritysvastuun vaatii jatkuvaa oppimista ja harjoittelua.
Yleisessä kielenkäytössä vastuun piiriin luetaan lähinnä ekologinen ja taloudellinen vastuu. Sekä käydään väsynyttä keskustelua siitä, ettän ”eikö yrityksen ainoa tehtävä ole voiton tuottaminen sijoitetulle pääomalle”.
Yrityksen tehtävä on tuottaa taloudellista hyvää, palkita omistajien riskinottoa, työllistää, pitään yhteiskunnan talous pyörimässä, huolehtia kaikinpuolisesta turvallisuudesta. Se tulee tehdä lakeja ja sopimuksia kunnioittaen tavalla, joka rakentaa elämää planeetalla ja yhteisöissä.
Seuraava askel on tehdän vastuusta dynaaminen ja proaktiivinen elementti talouteen ja liike-elämään. Sitäkin tapahtuu jo laajassa mittakaavassa.
Vastuu ei ole vain huonojen käytäntöjen vastustamista, mokien paikkaamista tai pelkkään puolustuspelaamista, jos sallitaan kielikuva jalkapallosta. Se on ennen kaikkea aktiivisia hyviä tekoja, esimerkiksi ennakoivia panostuksia tietoturvaan.
Terapiakeskus Vastaamo joutui yllätetyksi. Meillä ei ole tietoa siitä, mitenn vahvasti yritys oli suojattu kyberhyökkäyksiltä. Hyvään kriisiviestintään se ei ollut varautunut. Mediassa kerrotaan ihmisistä, jotka yrittävät kertoa tilanteestaan Vastaamolle ja ihmettelevät, miksein Vastaamo vastaa. Vastaako Vastaamo asiakkaistaan, joita se palvelee? Mistä se vastaa yhteiskunnalle?
Toivottavasti meillä tavallisilla ihmisillä on riittävästi vastuullisuutta, että emme tongi, avaa emmekä lue tiedostoja,n jotka eivät todellakaan kuulu meille. Emmekä ala vähätellä psykoterapian mielekkyyttä. Toivottavasti kykenemme myös vastuullisesti tukemaan ihmisiä, jotka ovat jo nyt joutuneet kärsimään syntyneestän tilanteesta.
Vastuu ulottuu myös lainsäätäjään, Kelaan ja Valviraan. Kaikilla on oma roolinsa siinä, miten turvallisia ovat potilastietojärjestelmämme. Tiukimmin katsomme lainsäätäjänn suuntaan.
Terapian tarpeessa olevia on valtavan paljon. Jotkut maksavat terapian kokonaan omasta pussistaan. Jotkut täyttävät Kela-korvauksen kriteerit ja saavat tukea, mikä puolestaan edellyttää erinäisten tietojenn arkistointia.
Yhtäällä on riski, että joku saa aiheettoman korvauksen. Toisaalla on riski, että arkistoihin tallennetut tiedot muuttuvat kierrätystavaraksi.
Mikään osapuoli ei voi pestä käsiään.n Ongelma liittyy koko järjestelmään.
On harmi, että lainsäädäntö ja käytänteet vaativat parantuakseen jonkin suuren ajankohtaisen ongelman. Raportointia ja byrokratiaa lisäämällä homman ei ratkea. Silloin annettaisiin vain lisää täkyjä rikollisille hakkereille. Vanhan paikkaaminenkaan ei aina riitä. Tarvitsemme uutta ajattelua.
Mitenkähän moni yritys tällä hetkellä luottaa enemmänn tuuriinsa kuin ennakointiin?
#psykoterapia #vastaamo #vastuullisuus #kyberturvallisuus #älätongitiedostoja