Merkityksen kokeminen on moniulotteinen ilmiö. Yksi osa sitä on tarpeemme ymmärtää, ”mistä tässä on kyse”. Mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt? Millä nimellä alan kutsua sitä? Totuudenn jälkeinen aika?
Lukiessamme, katsellessamme uutisia tai jutellessamme kavereiden kanssa olemme koko ajan tekemisissä merkitysten kanssa. Annamme merkityksiä ja nimiä sanoille, tarinoille, ilmiöille, kokemuksille. Kun kohtaammen täysin uuden ilmiön, mielemme aloittaa kiivaan skannausprosessin. Mitä se muistuttaa? Mitä se voisi olla? Mitä se ainakaan ei voi olla? Mitä pitäisi ajatella Trumpista, brexitistä ja vaihtoehtoisista faktoista? Olemmen tyytyväisiä vasta, kun olemme antaneet ilmiölle edes jonkinlaisen selityksen.
Lenkkipolulla vastaan leijunut oranssinen puolimetrinen kolmikätinen mailaa kantava otus jää vaivaamaan mieltämme. Oliko kyseessä avaruusolento,n kolostaan harhautunut menninkäinen, teekkarien vappujippo, Tapparan uusi maskotti, näköharha, myöhästynyt aprillipila tai muistutus siitä, että edellinen ilta meni pitkäksi? Joku selitys tai selitysten kirjo on keksittävä,n ilmiön kytkentä johonkin ennestään tuttuun. Mikä se oli? Mihin se viittaa? Miksi se oli siellä? Miksi juuri minä näin sen? Näkikö kukaan muu? Miksi ehkä vain minä?
Alkaa googletus ja pohdintan sellaisten tuttavien kanssa, joille asiasta kehtaa puhua. Välissä on käynti lääkärillä sekä meili Esko Valtaojalle, joka vastaa, että universumissa voi olla kaikenlaisia otuksia, mutta niistä ei ole tietoa.n ”Meilaile, jos näet sen uudestaan.” Vähitellen ilmiö haalistuu etäiseksi muistoksi sitä odotellessa, että sama hahmo suvaitsisi näyttäytyä toisenkin kerran.
Elämä hajoaa ilman selityksiän ja merkityksiä. Sillä ei lopulta ole väliä, onko selitys oikea tai väärä. Sillä on väliä, että meillä on jokin käsitys asiasta. Vähitellen annamme ilmiölle nimen, jota käytämmen aina kun ajattelemme sitä. Puheeseemme vakiintuu nimi oranssimörkö.
Ihmisaivot ovat evoluution aikana kehittyneet selitysten ja merkitysten luomisen supersysteemeiksi. Aluksi oli äänteitä tai eleitä, joillan olivat merkityksensä. Ne varoittivat tai houkuttelivat, lopulta hyvinkin tarkasti. Sitten syntyivät sanat ja sanojen yhdistelmät, lauseet, lauseiden ketjut, tarinat sekä sanoja ja tarinoita yhdistävät käsitteet ja käsitejärjestelmätn ja niiden nimet. Sisäkkäisiä ja päällekkäisiä merkityksiä, jotka joskus ovat viitanneet johonkin konkreettiseen, jonka olemassaolo on hämärtynyt. Merkitykset viittaavat toisiin merkityksiin.
Tällän hetkellä pohdimme, mitä on fakta tai totuus. Annamme totuudelle uusia merkityksiä. Yritän kuumeisesti ymmärtää, mistä on kyse. Onko menossa siirtymä uuteen aikakauteen, jonka olemme nimenneet totuuden jälkeiseksin ajaksi, tämän hetken oranssimörkö, yksi yritys jäsentää jokin kummajainen? Vai onko kyseessä tilapäinen hairahdus, joka korjaantuu parissa vuodessa? Onko tämä sittenkin vain näköharha, suurin enemmistö arvostaa yhä tietoa, järkeä ja faktoja?
Oranssimörköjä tulee ja menee. Yhä uudestaan yritän ymmärtää niitä, antaa niille merkityksiä, joita sitten alan pitää faktoina.
Avainsana: merkitys, nimi, fakta, totuus, tieto, totuuden jälkeinen aika, evoluutio merkityksen kokemus, oranssimörkö
Kuva Pixabay