Millainen ihminen menee yöllä homoklubille ja ampuu 50 ihmistä? Sitä tutkitaan kuumeisesti Yhdysvalloissa.
Lapsena Omar Mateen leikki muiden lasten kanssa, pärjäsi tai ehkä tuli kiusatuksi. Hänellän oli rakastavat vanhemmat tai sitten ei. Jossain vaiheessa hänellä luultavasti oli unelmia, jotka auttoivat häntä eteenpäin. Sitten unelmat romahtivat.
Mitä lopulta tiedämme hänestä ja muista joukkosurmaajista?n Miksi jotkut selviytyvät rankoista kokemuksista ilman tarvetta tehdä väkivaltaa? Miksi joistakin islamistinuorista tulee terroristeja ja useimmista ei? Miksi joku päättää panna kaiken peliin ja tuhota kymmenien ihmisten elämän?
Orlandolaisen nuorenmiehen tarinaa tullaan tutkimaan ja käsittelemään mediassa, niin kuin on tutkittu hänen oslolaisen hengenheimolaisensa tarinaa. Asiantuntijoilla riittää kysyntää. Yhdysvaltojen vaaliväittelyn sai kuuman teeman. Syitä etsitään etnisistä taustoista, kaveripiirin vaikutuksesta ja varhaisista kokemuksista. Aselakeihin vaaditaan tiukennuksia ja FBI:n päätä pölkylle. Turvatoimia tiukennetaan. Ja aletaan odottaan seuraavaa katastrofia.
Mies on yksi tuhansista tappajista. Joukon pahimmassa päässä ovat diktaattorit, joiden jäljiltä löytyy miljoonia ruumiita. On kansanmurhia, joukkomurhia ja yksittäisiä veritekoja.
Jotainn on pielessä.
Tappajien yksilökokemukset ovat osa ongelmaa, se on selvää. Vaikka yhteiskunta olisi miten hyvä, niin on ihmisiä, joiden mieli järkkyy ja jotka haluavat tulla näkyviksi dramaattisella tavalla.
Mutta ei siinä kaikki. Jokainen yksilö kuuluu systeemiin, jokainen meistä. Mikä on vialla yhteisössä, joka tuottaa hirvittäviä väkivallantekoja?
Vastausta en tiedä, mutta tämä kysymys onn tehtävä. Tämä ei ole vain häiriintyneiden yksilöiden tai ääriliikkeiden ongelma. Tämä on koko yhteiskunnan ongelma.
Vastauksen löytämiseksi on käännettävä jokainen kivin ja tehtävä monta vaikeaa kysymystä.
- Onko maailma jakaantunut liian jyrkästi menestyjiin ja häviäjiin?
- Puuttuuko meiltä kyky käsitellä rakentavasti vaikeita asioita?
- Ajammeko kaikkin itsekkäästi vain omia etujamme ja omaa asiaamme ja unohdamme muut?
- Onko myötätunnolle ja rakkaudella enää sijaa?
- Entä onko kaikki kunnossa, kun Isis on tuhottu?
Tämän tapaisia pohdintojan on välttämätöntä tehdä. Vastaukset ovat poliittisia, taloudellisia, kasvatuksellisia, kulttuurisia, rakenteellisia, uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia.
Maailma on jakaantunut jyrkästi. Meidät on repäistyn irti ihmisyytemme perusjuurista, joita ovat läheisyys, ihmisarvo ja kulttuurien moninaisuus sekä oikeus toimeentuloon ja merkityksen kokemiseen.
Lopullinen ratkaisu ei ole turvatoiminen kiristäminen. Ratkaisu on muualla.
Maailman elää vaarallista elämää.