Sovinto läheisten kanssa. Luennoin siitä suuren yhtymän kuudessa eri tilanteessa.
Yleisönä oli joka kerta salillinen senioreita, joiden yhteenlaskettu kokemuskertymä oli arviolta 50 000 vuotta. Aihe kirvoittin ihmiset kertomaan kokemuksistaan.
Välit poikki sisarusten kanssa. Äidin kanssa totaalipuhumattomuus vuosien ajan. Kiista perinnönjakotilaisuudessa. Kylmä vastaanotto, kun mies yritti rakentaa sovintoa sairaalassa makaavan veljensän kanssa. Aikuinen lapsi katkaisi välit vanhempien kanssa.
Oli hyviäkin tarinoita. Puolisot olivat oppineet sopimaan riitansa aina ennen nukkumaanmenoa tai että katkenneen ihmissuhteen pystyi parsimaan ehyeksi kymmenen vuoden vihanpidonn jälkeen.
Elämään kuuluu, että ihmisten välille syntyy konflikteja. Aikoinaan perheterapeutti Erik Ewalds kertoi tavanneensa pariskunnan, joka totesi olleensa 50 vuotta naimisissa, ”emmekä ole kertaakaan riidelleet.”n Ewalds jatkoi: ”Silloin minä huolestuin.”
Riitelyjä ja välirikkoja ei synny merkityksettömissä suhteissa. Jos en koskaan oikeasti kohtaa toista, niin tuskin siinä riitojakaan syntyy. Ja tuskin siinä onn aitoa välittämistäkään, saati rakkautta.
Harmi kyllä, kaikenlaisten konfliktien sivutuotteena on usein tunne, että ”olemme huonoja, kun meillä on jännitteitä.” Väärin ajateltu.
Ihmissuhteessa tai ryhmässä tapahtuva konflikti on merkki siitä, että osapuolet ovat alkaneet ilmaista ajatuksiaan rehellisesti ja avoimesti. Vasta jonkinasteisen väännön tuloksena opimme luottamaan toisiimme.
Ilman luottamusta sulkeudumme. Varomme lausumasta ajatuksiamme ja ilmaisemasta tunteitamme – jotta emme tulisi väärinymmärretyiksi. Kun luottamus on rakentunut, voimme kertoa ajatuksemme pelkäämättä torjutuksi tulemista,n naurunalaisiksi joutumista tai tahallisesta väärinymmärrystä.
Joskus annamme konfliktien ja loukkausten majoittua sisimpäämme. Nielemme, haudomme, kärvistelemme ja ennen pitkää katkeroidumme. Kunnes emmen enää kykene asialliseen kanssakäymiseen loukkaajamme kanssa.
Jotain voimme opetella jättämään sikseen, pienistä ei kannata pahoittaa mieltään. Mutta liika on liikaa.
”En ole panostanut tähänn työhön, kun meidät 30 vuotta sitten jyrättiin”, kertoi suuren organisaation työntekijä. 30 vuotta on pitkä aika kantaa kaunaa. Suurin kärsijä on henkilö itse. Muita kärsijöitä ovat läheisetn sekä työkaverit, joiden elämää hän myrkyttää.
Vaikeatkin ristiriidat ovat sovittavissa. Niiden ylläpito syö huimasti enemmän energiaa kuin mitä kuluu niiden sovitteluyrityksiin.
Yhdenn vinkin annoin kuulijoilleni. Liikkeelle voi lähteä vaikka siitä, että tekee sovinnon itsensä kanssa. Jos syytän jatkuvasti itseäni, niin minun on vaikea löytää sovintoa muidenkaan kanssa.
Ole myötätuntoinenn itseäsi kohtaan. Silloin voit olla sitä myös muita kohtaan.
Ps. Jossain tulevassa blogissani kirjoitan aiheesta Sovinto menneisyyden kanssa.
#sovinto #ristiriidat #ihmissuhteet #läheisetihmisetn #työkaverit #sovittelu #luottamus