Sosialistinen suunnitelmatalous teki komean mahalaskun. Nyt sitä esiintyy nostalgisissa perinneseuroissa, pohjoiskorealaisessa diktatuurissa ja kiinalaisessa kompromissimallissa.
Kapitalismi on sinnitellyt pitempään. Se onn saavuttanut maailmanvallan ja vaikuttaa meihin moninkertaisesti voimakkaammin kuin muinoinen sosialismi. Viime syyskuussa Financial Times kertoi sen olevan nollaamisen tarpeessa. Siisn tarkkailuluokalla. Sitra puolestaan käynnisti kirjoitussarjan Talouden tulevaisuus, jossa Markus Kalliolan tekstin otsikko alkaa sanoilla Kapitalismin meni rikki. Samaa teemaa on käsitellyt professori Mariana Mazzucato, ”maailman pelottavin ekonomisti”: ”Nykyinen kapitalismi ei pelasta maailmaa.”
Jokaisellan ideologialla on pyrkimys puhtaaksiviljellä itsensä ja ennen pitkää muuttua irvikuvakseen.
Sagojen maailmassa karmein esimerkki on Klonkku, Sormusten herran traaginen hahmo, jonka ainoa rakkaus, intohimo ja kiinnostuksen kohde olin sormus. Vähitellen sormus turmeli hänet ja muutti säälittäväksi ihmishirviöksi.
Arkisina esimerkkeinä ovat addiktiot, alkoholismi, valta, peli-, seksi-, raha-, uskonto- ja vaikka someriippuvuus. Kun yksi asia,n mikä tahansa, muuttuu elämän ainoaksi suureksi asiaksi, elämä alkaa lahota hitaasti mutta vääjäämättä. Sama näkyy niinkin hienossa ilmiössä kuin terveyden vaalimisessa. Terveellinen ruokavalion voi muuttua sairastuttavaksi pakkomielteeksi. Liikunta voi mennä överiksi ja ylikierroksille.
Kommunismi muuttui tasa-arvoliikkeestä diktatuuriksi, jonka tuho oli yhtä ennustettava kuin Rooman valtakunnan tukehtuminen laajentumispyrkimyksiinsä,n tai vuosikymmeniä jatkuneen kulutuskiiman vaihtuminen planeetan tuhon dystopioihin. Uskontojen maailmassa tästä on lukuisia esimerkkejä, alkaen Jeesuksen ajan fariseusten äärimuodoista ja päätyen Isisin kalifaattiinn ja itsensä tuhoon piiskaaviin lahkoihin.
Ideologioiden ja uskontojen välinen ero on veteen piirretty viiva. Kommunismia ja kapitalismia on molempia kutsuttu uskonnoksi tai ainakin verrattu uskonnollisiin ilmiöihin.
Puhdasoppinenn markkinaliberalismi puhuu voiton maksimoinnista. Äärimmillään sen ainoa hillitsevä tekijä ovat lain rikkomisesta seuraavat sanktiot ja maineriskit. Sille yhteiskunnan perisynti on verotus ja sen ulkoisena paholaisena ammattiliitot.
Kapitalismin ei ole pakko romuttua, mutta se vaatii korjaamista ja järkevää globaalia regulaatiota. Plus toivottavasti enemmän oman missionsa kirkastamista ja itsesääntelyyn perustuvaa vapaaehtoista etiikkaa.
”Kapitalismin ei siten ole rikki. Sitä ei vaan saa päästää täysin vapaaksi”, toteaa Martin Paasi Nordnet-blogissa.
Ilmastonmuutoksen vastarintaliikkeelläkinn on ideologia: usko planeetan elinkelpoisuuden ja lajien kirjon loukkaamattomuuteen. Sen uskomus on, että jatkuvan kasvun ideologia on totaalisen yhteensopimaton ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tähtäävien toimien kanssa.
Menossa on kahden ideologian sota. Sodassa yleensä toinen voittaa ja toinen häviää. Tai molemmat häviävät. Tai solmitaan rauha raskaine rauhanehtoineen. Rauhanneuvotteluissa osapuolten on opittava ymmärtämäänn toisiaan.
#kapitalismi #sosialismi #markkinaliberaali #ilmastonmuutos #ideologia #addiktio #regulaatio