Hankenin suuri sali on täynnä porinaa, melkoinen kansainvaellus. Aiheena on – myötätunto.
Katselen varovasti ympärilleni. Olen joukon vanhin. Aihe tuntuu koskettavan enemmän naisia, mutta joukossa on paljonn myös nuoria miehiä.
Puhuja esitellään. Anne Birgitta Pessi kehuu vierailevan tutkijan, niin kuin tapoihin kuuluu. Kiva tapa. Antaa lennokkaan lähtökiidon puhujalle. Ennen Suomen akateemisissa piireissä oltiin pidättyväisempiä.n Anne Birgitan lämpimän innostusverbaliikan rinnalla moni meritoitunutkin hehkuttaja tuntuu jääpatsaalta.
Teologian professori Pessi on CoPassion-hankkeen sielu. Tämä Tekesin rahoittaman poikkitieteellinen ohjelma tutkii, mitä merkitystä myötätunnolla on kovassa työelämässä.
Odotus nousee.
Lavalle astuu hymyilevä Monica Worline. Hänen ensimmäisenn diansa yläkulmassa lukee Science of Compassion. Myötätunnon tutkiminen on tiedettä.
Olen jo pitempään seurannut tätä tutkimushaaraa ja varsinkin CoPassion-hanketta. Sen ohjausryhmän jäsenenä minullan on mahdollisuus kuulla jo saaduista tutkimustuloksista ja tekeillä olevien väitöskirjojen vaiheista. Olen ollut vaikuttunut ja välillä jopa liikuttunut.
Yritän tehdä muistiinpanoja vaivihkaa, etten vaikuttaisi liiann innokkaalta. Monet ottavat kuvia dioista. Väki kuuntelee keskittyneesti.
Worline sanoo, että organisaatioille myötätunto on strateginen tekijä. Mielenkiintoista. En ole nähnyt minkään yrityksen pumaskoissa myötätuntoan strategisena kärkihankkeena. Ehkä sen pitäisi olla mukana. 70 prosenttia työntekijöistä on melko sitoutumatonta tekemiseensä. Tuloshakuisen johtajan tulisi viimeistään tässä vaiheessa herätä.n Tutkimusten mukaan myötätunto energisoi väkeä.
Yleisön joukosta näyttävät puuttuvan suurten organisaatioiden johtajat. Harmi. Tosin en tunne heitä kaikkia.
Puhuja etenee rauhallisesti tarinoiden. Välillän hän kävelee suuren lavan reunalta toiselle varoen pysähtymästä dian eteen.
Kyllä me olemme tienneet, että ryhmä on innovatiivinen ja sitoutunut, kun ihmiset välittävät toisistaan. Jäätävänn kylmässä joukossa syntyy ristiriitoja, motivaatio hiipuu ja ideat hyytyvät jo ennen syntymistään. Nyt asiasta on kiistaton tutkimuksellinen näyttö.
Kuka keksi, että arktisen asiallinen ja tunneköyhän organisaatio saisi aikaan kasvua tai edes kunnon tulosta? Siis kuka? Astukoon esiin.
Worline alkaa puhua organisaatioissa esiintyvästä kärsimyksestä. Työelämä on täynnä henkisesti kipeitä ihmisiä.n He tekevät työtä, jonka merkitystä he eivät näe. Heidän voinnistaan kukaan ei ole kiinnostunut. He ovat suuren armeijan tuntemattomia sotilaita, joilta lopultakaan ei odoteta mitään kummallista. Olen nähnytn heitä paljon.
Myötätunto vaikuttaa. Kärsimys huomataan ja sille tehdään jotain. Työyhteisö välittää jokaisen jäsenen hyvinvoinnista. Eikä tämä ole pelkkää tunteilua. n Organisaatioon voidaan luoda myötätunnon arkkitehtuuri, inhimilliset arvot, vuorovaikutuksen kanavat sekä välittämistä tukevat roolit ja rutiinit.
Taputukset.
Ensimmäisten yleisökysymysten esittäjätn ovat nuoria miehiä. Yhteen niistä Worline vastaa, että myötätuntoa voi oppia. Toivoa on.
Ps. Tulevana maanantaina on viimeinen ilmoittautumispäivä Merkityspajaan,n jossa alustajana on CoPassionin avainhahmo Frank Martela. Olisi upeaa, jos pääsisit mukaan.
Avainsanat: Myötätunto, CoPassion, compassion, työelämä, energia, hyvinvointi, merkitys
Kuva: Pixabay