Soten valinnanvapaus voi olla hyvä juttu. Tai sitten ei. Riippuu lopputuloksesta. Seuraavassa pohdin valinnanvapautta yleisenä arvopuheena, suhteessa muihin arvoihin.
Arvojen hierarkiassa valinnanvapaus sinnittelee alemmalla tasollan kuin vaikkapa ihmisarvo, oikeudenmukaisuus ja – vapaus. On itseisarvoja ja on välinearvoja. Valinnanvapaus kuuluu jälkimmäisiin.
Kun Suomi kävi sotaa, päällimmäisenä ihmisten mielessä ei ollut valinnanvapausn vaan vapaus vieraan vallan ikeestä. Silloin puhuttiin Vapaudesta suurin alkukirjaimin.
Sen puolesta olisin valmis antamaan henkeni, valinnanvapauden puolesta en. Vapaudesta voin puhua ääni tunteen hehkusta väristen, valinnanvapausn on viileämpi käsite, joka ei herätä mielettömiä tunteita. Sananvapautta rajoittava hallinto ansaitsee tuomiomme, valinnanvapauden puutteellisuus on käytännöllinen, ei moraalinen ongelma.
Valinnanvapaudellan on rajoituksia moninkertaisesti enemmän kuin vapaudella. En voinut valita maata, johon synnyin, en geenejäni enkä kasvuympäristöäni. Ne kaikki ovat kuitenkin määritelleet pitkälti elämäni kulun. Monetn valintanikin ovat olleet näennäisiä, riippuvaisia siitä, missä olen asunut, opiskellut, työskennellyt tai vain pistäytynyt.
Jos olen varakkaan ja koulutetun perheen vesa, minulla on keskimääräistän enemmän taloudellisia ja kulttuurisia resursseja etsiytyä haluamalleni uralle.
Jos lähtökohtani ovat heikot taloudellisesti, sosiaalisesti tai terveydellisesti, puhe valinnanvapaudesta voi tuntua jopa irvokkaalta.
Soten toteuduttuakinn on vaikea kuvitella, että Kainuun korvessa asuvalla vanhuksella olisi samanlainen valinnanvapaus kuin Helsingin keskustan seniorilla. Ehkei hänellä ole lainkaan valinnanvapautta. Ehkei hän edes kaipaa sitä. Kunnon hoitoa ja tukea hänn kaipaa.
100 vuotta sitten olisi ollut absurdia puhua terveydenhuollon valinnanvapaudesta. Ihmisten suuri kysymys oli, että ylipäänsä olisi terveydenhuoltoa. Nyt sitä on.
Seuraava loikka liittyy soten laatuun ja saavutettavuuteen.n Että kaikilla olisi kohtuulliset mahdollisuudet saada laadukasta palvelua. Kun se on kunnossa, valinnanvapauspuhe saa kantavuutta. Ilman sitä se on keisari ilman vaatteita. Tai korkeintaan keisari kalsareillaan.
Viime päivinä olenn törmännyt kahteen järkyttävän ala-arvoiseen soteasiakkaan kohteluun. Toinen on julkisella, toinen yksityisellä puolella. Palveluiden tasainen laatu on vielä etäinen unelma tai kangastus. Pelkään, ettän soten agendalla se hukkuu poliittisiin vääntöihin.
On itseisarvoja, kuten ihmisyys ja oikeudenmukaisuus. On perusarvoja, kuten vapaus ja turvallisuus. On kulttuurisia suuria arvoja, kuten demokratia ja yksilönvapaudet.
Onn ylellisyysarvoja, joihin ehkä vielä pitkään kuuluu valinnanvapaus. Miten pitkään? Se riippuu siitä, miten yhteiskunta muuten kehittyy. Aitoon valinnanvapauteen edetään portaittain.
Avainsanat:n valinnanvapaus, sote, laatu, vapaus, arvot, huippuarvot