Meille jalkapallon ystäville elämä on nyt yhtä juhlaa. Parisuhteita tämä kuukauden kiima saattaa kuitenkin rassata.
Suomalaisille jalkapallo on kiinnostava urheilumuoto muiden joukossa, monille ylivoimaisesti kiinnostavin.
Italialaisten suhde futikseen on tunnetusti uskonnollinen. Siellä puhutaan Pyhästä pelistä, joka pitään kansaa koossa siinä missä katolinen kirkkokin. Tai jopa paljon vahvemmin. Kun joukkue menestyy, kansa kokee uskonnollisen ekstaasin. Kun joukkue epäonnistuu, kansa tuntee tulleensa petetyksi. Voimme vain kuvitella italialaisten tuskaa näidenn MM-kisojen aikana.
Friedrich Nietzsche kutsui uskontoa ooppiumiksi kansalle. On väitetty, että italialaiset voivat kestää maansa poliittisen sekasorron vain jalkapallohuumeen vaikutuksen alaisina.
Tosin fanaattisimmat jalkapallofanitn pitävät vertausta uskontoon vähättelevänä. Heille jalkapallo on koko elämä, vähintään.
Jalkapalloon liittyvistä tunteista on tehty tutkimus Footballn Passions. Portugalilaisten suhde jalkapalloon on vielä uskonnollisempi kuin italialaisten. Yllättäen ruotsalaisten ja norjalaistenkin fanit kuuluvat Euroopan intohimoisimpien joukkoon. Tutkimus tehtiin ennen Islannin nousua.
Luterilaiset maat eivät siis jää kokonaan katolisten jalkoihin, vaikka maailman huippupelit muistuttavatikin katolista messua.
Martti Luther ei pelannut jalkapalloa, mutta ristinmerkkejä hänkin suositteli.
Uskontosin on se, mikä ohjaa vahvimmin ajatteluasi ja valintojasi ja mitä palvot. Käytät siihen aikaasi. Saat siitä merkityksen elämällesi.
Kirjoitin kaksi vuotta sitten blogin Olympialaisetn – kiehtova uskonnollinen spektaakkeli. Kuvailin kisoihin liittyviä kymmeniä rituaaleja.
Jalkapalloonkin liittyy rituaaleja, myös arkisia. Tosifani hakee sohvalta lempipaikkansa, suhauttaa käden ulottuville lempijuomansa,n varmistaa keskittymisrauhan, tarkkailee kertoimia, kuuntelee jalkapallopapiston kommentit alusta loppuun ja järjestää elämänsä näiden messuaikataulujen mukaan.
Minäkin olen katsonut useimmat ottelut. Hard coren tosifaneista minut erottaa se, että olen pelien aikana sortunut tekemään muutakin, kuten nauttimaan aterian, siirtymään paikasta toiseen, nukahtamaan kesken illan viimeisen matsin sekä osallistumaan rippijuhlaan ja yksiin läksiäisiin.n Muutaman tärkeän pelin aikana tiedän jo etukäteen olevani kesäteatterissa tai veljenpojan häissä, enkä koe siitä syyllisyyttä.
Toisaalta olen jo etukäteen alkanut suunnitella, minkä seurakunnann ympäröimänä aion katsoa loppuottelun 15. heinäkuuta. Neljä vuotta sitten meillä oli ruokavieraita, ja missasin Saksan ja Brasilian dramaattisen ottelun. Nyt yritän olla tarkempi.
Niin, ja tällä viikollan on lopultakin aika vaihtaa televisio parempaan.
Onko jalkapallo siis uskontoni? Ainakin sillä on uskonnollisia piirteitä neljän vuoden välein neljän viikon ajan. Mutta onneksi elämässä on muitakin arvoja.n Jopa isompia.
#jalkapallo #pyhäpeli #uskonto #MM-kisat #futisfanit