Mistä oikeastaan puhumme, kun keskustelemme etiikasta? Seuraavassa on tiivistelmä aiheesta.
Etiikan pääuomiksi on laskettu kolme suurta: seurausetiikka, velvollisuusetiikka ja hyve-etiikka.
Seurausetiikka eli teleologinenn etiikka kiinnittää huomion tekojen päämääriin ja seurauksiin. Pyrimme etsimään mahdollisimman suurta hyvää mahdollisimman monille. Tämän ajattelun tunnetuin muoto on utilitarismi,n joka miettii toiminnan hyödyllisyyttä, varsinkin pitkällä aikavälillä.
Velvollisuusetiikan lähtökohta on, että etiikka itsessään velvoittaa. On oikein toimia oikein. Velvollisuuseettisetn eli deontologiset periaatteet ovat yleispäteviä sääntöjä. Sen keskeisiä teemoja ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.
Hyve-etiikan juuret ovat antiikin Kreikassa. Viime vuosikymmeninä se on kokenutn vahvaa nousua. Se korostaa luonteenpiirteitä ja erityisesti hyveitä, kuten rakkaus, oikeudentunto, rohkeus ja viisaus. Eettinen toiminta lähtee itsetuntemuksesta, Sokrateen ”tunne itsesi” -hengessä.
Näiden valossan etiikka vastaa kolmeen kysymykseen: Mikä on hyvää? Mikä on oikein? Mikä on hyvä ihminen?
Kolmen suuren rinnalla on puhuttu oikeudenmukaisuuden ja välittämisen etiikasta. Jälkimmäinen pyrkii ottamaann huomioon kunkin ihmisen yksilöllisen ja ainutlaatuisen tilanteen.
Turvallisilla vesillä seilaamme tunnistaessamme, että harvoin kykenemme ratkaisemaan tilanteita vain yhden tulokulman perusteella. Voimme toimia oikeudenmukaisesti, muttan siinä sivussa aiheuttaa suuren vahingon yksilölle. Toisaalta voimme pelastaa yksittäisen henkilön, mutta samalla herätämme kysymyksen siitä, pitäisikö kaikkien muidenkin saada sama kohtelu.
Eettinen ajattelun on kykyä tarkastella samanaikaisesti monia näkökulmia. Siihen kuuluu myös kyky kokea myötätuntoa.
Jotkut eettiset linjaukset on mahdollista kiteyttää säännöiksi, kuten 10 käskyän tai yrityksen eettiset ohjeet. Säännöillä on paikkansa, mutta loppujen lopuksi etiikka on ajattelutapa. Laajinkaan sääntökokoelma ei riitä kattamaan kaikkia eteen tulevia tilanteita. Fiksuinkaan periaate ei voi yhdellän iskulla ottaa huomioon valintojen kaikkia ulottuvuuksia.
Eettisen ajattelun kulmakiviä ovat nykytilanteen monipuolinen tarkastelu sekä päätöksen seurausten kuvittelu. Etiikka vaatii mielikuvitusta. Asiat eivät oli niinn mutkattomia kuin miltä ne joskus näyttävät.
Meillä on taipumus toistaa itseämme, käyttää totuttuja tapojamme ratkaista ongelmia. Yksi etenee poikkipinoon-systeemillä, toinen ottaa aikalisän ja pyöritteleen asioita mielessään. On hyvä tunnistaa omat vakiotottumuksensa sekä suhtautua niihin kriittisesti. Etiikkaan kuuluu kyky tarvittaessa muuttaa ajatuksiaan ja fiksoitumiaan.
Eettinen toiminta mahdollistuu vasta, kun minulla on kykyn valita toimintatapani. Selkäydinreaktioni voi toimia useimmissa tilanteissa, mutta joskus se voi aiheuttaa tuhoa.
Joitakin yksinkertaisia apukysymyksiä kannattaa miettiä ennen päätöksentekoa. Tässä muutama esimerkki:
- Voinko toimia näin menettämättä itsekunnioitustani?
- Voinko rauhallisin mielin mennä kertomaan päätökseni niille, joita se koskee?
- Olenko valmis lukemaan tekoni seurauksista seuraavan päivänn Iltasanomista?
Ps. Täydentävää lukemista ja pohdittavaa löydät seuraavista blogeista:
Etiikkan on ajattelutapa, jota tuetaan ohjeilla.
Etiikka ja estetiikka kuuluvat yhteen.
Etiikasta on puhuttava. Varsinkin eettisestä ajattelusta.
Etiikkan on kykyä luopua ideologisista ehdottomuuksista.
Olenko moraalinen vai moraaliton? Olen.
Huippuudenn etiikkaa ja huippupultsariutta.
Onko maailma eettistynyt vai raaistunut?
Roboetiikkaa, osa 1. Kirje robotille.
Roboetiikkaa,n osa 2. Robotiikka muuttaa meitä.
Fifa, Blatter ja eettinen kulttuuri
Mitän johtajan tulee tietää organisaationsa etiikasta?
Mitä yrityksen hallituksen ja johdonn tulee tehdä, jotta yritys ei ala kärsiä moraalikadosta?