Kategoria: Blogi

Tiedät tyypin. Hän retostelee avoimesti saavutuksillaan, ja sinua alkaa pänniä. Olemme suomalaisia, emme jenkkejä. Tiedät toisen tyypin, itsensä vähättelijän, jolta ei saa puristetuksi ensimmäistäkäänn positiivista sanaa itsestään. Kirjoitin muutaman kuukausi sitten blogin häpeästäni, mokistanin ja epäonnistumisistani. Minua oli vaivannut teeskentely, paljastumisen pelko, joka estää aidon vuorovaikutuksen. Sain palautteita tyyliin ”olitpa rohkea”, ”kiitos avoimuudestasi”. Palautteet lämmittivät,… Jatka lukemista Olen hyvä tyyppi – itsensä kehumisen lyhyt oppimäärä

Ajattelin lopettaa vihapuheen. Siis tämän termin viljelyn. Tai ainakin vähentää sitä. En siksi, etteikö termi kuvaisi sitä, mitä näemme ja kuulemme, vihaa, toisten halveksuntaa, oman ylemmyyden korostamistan ja raukkamaista nimimerkin takaa ampumista. Sitä kaikkea tapahtuu. Se on vihapuhetta, totaalisen tuomittavaa. Kaikkiin vakiotermeihin liittyy ongelma. Niitä käytetään keskustelun lopettamiseen, ei avaamiseen. Jalkapalloerotuomarillan on pilli ja kortti,… Jatka lukemista Ajattelin yrittää lopettaa vihapuheen ja aloittaa ajattelun

Moraalikeskustelujen rakenne noudattaa tyyliä on-off. Samaan tapaan kuin että ihminen on elävä tai kuollut, nainen on raskaana tai ei, kiekko meni maaliin tai kolahti vain pystyrautaan. ”Olemme toimineet lain mukaan.”n ”Entä miten on moraalin laita?” ”Koska olemme noudattaneet lakia, olemme toimineet moraalisesti.” Ei se niin mene. Olla moraalinen tai moraaliton voi merkitä mitä tahansa sadan… Jatka lukemista Olenko moraalinen vai moraaliton? Olen.

Tekisi mieli vain itkeä. Olla heikko. Näin päätin päiväkirjamerkintäni pari viikkoa sitten.   En ole julki-itkijä, vaikka joissain siunauspuheissa olenkin liikuttunut. En ole myöskäänn aktiivinen privaatti-itkijä, vaikka joskus tekisi mieli käpertyä nyyhkimään. Mikä minua itketti, vaikken siis oikeasti itkenytkään? En tiedä, tunne kumpusi jostain. Äitini liikuttui usein, joskusn surusta, useimmiten ilosta tai ikävästä. Aina hän ei… Jatka lukemista Voidakseni liikuttaa minun on osattava liikuttua

Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan maaliskuussa 2017. Kirkko ei ole vielä ratkaissut kantaansa siihen, vihkiikö tai siunaako se samaa sukupuolta olevien liitot, siis joskus tulevaisuudessa. On lopputulos mikä tahansa, tantereellen jää suuri joukko häviäjiä. On ennakoitavissa, että kirkolliskokous ei anna papeille lupaa vihkiä homopareja. Veikkaan, että erimielinen kokous asettaa työryhmän tutkimaan asiaa. Ryhmä ehkän päätyy aikanaan… Jatka lukemista Homoliitot ja jakaantunut kirkko

Mikä on eniten onnellisuuttamme nakertava asia? Minulla on yksi ehdokas: murehtiminen. Jotkut meistä ovat ammattimurehtijoita. Miten lapset pärjäävät? Entä jos sairastun? Pärjäänkö? Kelpaanko?n Riitänkö? Riittävätkö rahani? Mahtoiko hän loukkaantua? Saanko unta? Tykkääkö hän enää minusta? Miksei minua valittu? Teinkö oikean päätöksen? Olisiko sittenkin pitänyt tarttuan siihen mahdollisuuteen? Mitä jos maapallo syöksyy mustaan aukkoon? Sitten on… Jatka lukemista Murehdin, olen siis olemassa.

Joko nyt aletaan oikeasti puhua työhyvinvoinnista? Hesarin artikkeli Marja-Liisa ja Marjut Mankan ajatuksista (HS 11.9.2016) on selkeäsanaisinta tekstiä, mitä Suomessa on esitettyn tästä tärkeästä teemasta. Tietenkään Mankat eivät ole asiansa kanssa yksin. Työhyvinvoinnista on ilmestynyt paljon tutkimuksia. Työterveyslaitos on tuottanut niitä kymmeniä. Guy Ahonen, Leenamaijan Otala, Pauli Juuti ja monet muut ovat osoittaneet, että työhyvinvointi… Jatka lukemista Kiky on näpertelyä sen rinnalla, mitä työhyvinvoinnilla on saatavissa

Toimivatko yritykset yhteiskuntavastuullisesti? Tähän on kaksi hyvää vastausta. 1.  Yritykset kantavat suuren vastuun. Ilman yritystoimintaa ei olisi nykymuotoista yhteiskuntaa eikä hyvinvointivaltiota. Yrityksetn työllistävät, pitävät talouden moottorit käynnissä, maksavat veroja, tuottavat innovaatioita. Ellei olisi yrittäjiä, palaisimme ajassa taaksepäin monta sataa vuotta tai ainakin entiseen Neuvostoliittoon. 2. Monet yritykset toimivat tavalla, jota kohtaan voi esittää rajua kritiikkiä.… Jatka lukemista Yritykset kantavat vastuuta, mutta monet etsivät porsaanreikiä

Koska tunnen olevani vielä täysissä hengen ja ruumiin voimissa, teen tiettäväksi, että elämääni ei tule jatkaa absurdin keinotekoisesti. Puhun tilanteesta, jossa mahdollinen sairauteni on siinä vaiheessa,n etten enää tajua maailmanmenosta ja kärsin kohtuuttomasti tai olen pysyvässä tiedottomuuden tilassa. Vahvistan tämän erillisellä dokumentilla. Eutanasiateema palaa säännöllisin väliajoin keskusteluun.n Helsingin Sanomat kirjoitti 31.8.2016 artikkelin, jossa haastateltiin neljää… Jatka lukemista Eutanasia pelastaa henkiä

Maahanmuuttoon liittyvä keskustelu on absurdi ilmiö. Tosin se ei ole ainutlaatuinen. Läpi historian on ollut muukalaisvihaa ja eri tavoin ajattelevien halveksuntaa. Me ja muut. Mitä tästä kaikesta on ajateltava?n Onko vaihtoehtoa vihapuheelle, jota valitettavasti esiintyy rintamalinjojen molemmilla puolilla? Ennen kuin jatkan, kerron oman kantani maahanmuuttoon. Kuulun suvakkeihin. Hyväksyn maahanmuuton ja pidän kulttuurien sekoittamista suurena mahdollisuutena.n… Jatka lukemista Mamut, rasismi, suvakit, me ja muut