Kategoria: Blogi

”Miksi tämä tapahtui?” kuuluvat ahdistuneet kysymykset Japanin luonnonkatastrofin, Kreikan metsäpalojen, Laosin patomurtuman tai oman työkaverin menehtymisen jälkeen.  ”Miksi juuri meille?”n ystäväni puoliso huokaili, kun kävin hänen luonaan ottamassa osaa suruun. Veneonnettomuus oli tapahtunut edellisenä iltana. Perheen isä oli poissa, esikouluikäiset lapset olivat omissa hiljaisissa leikeissään. ”Muistann teitä.” Pappi yrittää sanoa jotain ja rukoilla, kun ei… Jatka lukemista Kuuleeko universumi? Kuuleeko Jumala?

Stereotypiat, yleistykset, määrittelyt ja ennakkoluulot ohjaavat ajatteluamme ja asenteitamme.  Meillä on tarve stereotyypittää kaikkea, mikä liikkuu. Ammattilliitot vastustavat yrittäjyyttä, ja työnantajatn ovat riistäjiä. Ateistit ovat tunteettomia ja taiteilijat boheemeja. Virkamiehet nipottavat, ja pakolaiset pakoilevat työtä.  Miehet ovat putkiaivoja ja naiset epärationaalisia tippaleipätyyppejä. Esimiehet ovatn kehnoja, HR täynnä kukkahattutätejä ja johtajat kiinnostuneita vain rahasta. Ja kaikkihan me… Jatka lukemista Mitä jos lopetettaisiin yleistykset ja stereotyypittely ja alettaisiin kohdata ihmisiä?

Kuinka usein tunnet saaneesi kiitosta? Kotona, työpaikalla, vapaaehtoistyössä, kaveriporukassa? Entä kuinka usein itse osoitat kiitollisuutta?  ”Kiittämättömyys on maailman palkka”, toteaa kansallinenn viisausviritelmä. Kiitosta luultavasti pihdataan tiukasti enemmän kuin kylvetään hehtaarikauhalla. Jos odotat, että panostuksestasi tulisi aina kiitosta tai että se edes huomattaisiin, niin odota rauhassa ja pety. Maailma ei olen reilu.  Monien elämänohje kuuluukin, että… Jatka lukemista Kiitoksenkipeys ei ole sairaus. Kiitos on hyvinvoinnin lähde.

Etiikka ja estetiikka ovat kiinteä parivaljakko, E&E. Ne ovat epäidenttiset kaksoset, jotka molemmat kuuluvat sisäänrakennettuina kaikkeen elämään. Molemmilla on suunnilleen sama etäisyys elämänn survival-tasoon. Ilman E&E-juttujakin voimme hankkia ruokaa ja saada jälkeläisiä, mutta E&E tekee elämästä arvokkaan.  Eloonjäämisen tunnetut avainsanat ovat shopping and fucking, Markn Revenhillin näytelmän mukaan. Ruokaa ja seksiä, ja elämä jatkuu.  Ihminen ja… Jatka lukemista Etiikka ja estetiikka kuuluvat yhteen – E&E elää.

Johtaminen on muutakin kuin taitoa ja keinoja tai toimeenpanoa. Parhaimmillaan se on taidetta, estetiikkaa ja kokonaisuuksien hahmottamista. Asioita voi toi tietenkin saada aikaan myös ilman tyylipisteitä. Quick and dirty toimiin nopeissa kriisitilanteissa, kun pitää äkkiä löytää ratkaisu. Mutta päivittäisen johtamisen filosofiana se ajautuu umpikujaan.  Jos johtaja vähät välittää ihmisistä ja käyttään aseenaan pelon kylvämistä ja kylmää laskelmointia,… Jatka lukemista Johtamisen taide

Meille jalkapallon ystäville elämä on nyt yhtä juhlaa. Parisuhteita tämä kuukauden kiima saattaa kuitenkin rassata. Suomalaisille jalkapallo on kiinnostava urheilumuoto muiden joukossa, monille ylivoimaisesti kiinnostavin.  Italialaisten suhde futikseen on tunnetusti uskonnollinen. Siellä puhutaan Pyhästä pelistä, joka pitään kansaa koossa siinä missä katolinen kirkkokin. Tai jopa paljon vahvemmin. Kun joukkue menestyy, kansa kokee uskonnollisen ekstaasin. Kun joukkue… Jatka lukemista Pyhä jalkapallo

Ajelin Vantaalta kotiin. Puhelin soi. ”Täällä on se ja se (en saanut nimestä selvää). Olen Kuntaliiton asialla.” Ahaa, Kuntaliittokin on aloittanut puhelinmyynnin. Kauppaavat jotain köyhää kuntaa.n Eurolla. Maltoin kuitenkin kuunnella lisää.  Kyseessä oli puhujapyyntö.  Onko sinua koskaan kysytty puhujaksi tilaisuuteen saatteella: ”Olemme kyllä ajatelleet ensisijaisesti yhtä toista, mutta kunn hän ehkei kiireidensä takia kuitenkaan lupaudu,… Jatka lukemista Melkein varanobelisti

J. Karjalainen oli väärässä laulaessaan, että ”me ollaan sankareita kaikki”. Vaikka katsoisimme ”oikein silmin”, niin silloinkaan meistä kaikista ei löydy sankaruutta. Aina ei löydy edesn ihmisenä elämisen nollatasoa. Ymmärrän J. Karjalaisen jalon idean. Sankaruus on muutakin kuin parrasvaloissa patsastelua. Arjen sankareita on enemmän kuin näemme. Mutta joukossamme on myös antisankareita, pelkureita,n itsekkäitä laskelmoijia, joiden ainoa… Jatka lukemista Kuka on sankari? Vai ollaanko me kaikki?

Yhä useammat organisaatiot ottavat tosissaan arvonsa.  Muistan ajan, jolloin arvojen miettiminen oli pakollinen koreografia. Se hoidetiin, kun kerran kuului. Varsinaista toimintaa niiden ei aina oletettu ohjaavan. Olin kuluneenn vuoden aikana aktiivisesti mukana useissa arvohankkeissa, joissa henkilöstön ja johdon kanssa mietittiin organisaation arvopohjaa. Niissä juteltiin tosissaan, ja kunnon vääntöjäkin saatiin aikaan. Maailma muuttuu,n teknologia kehittyy, päämäärät… Jatka lukemista Arvoja kannattaa miettiä, päivittää ja varsinkin soveltaa.

Hylätyksi tulemisen pelko tai kokemus on luultavasti ohjannut minua läpi elämäni. Se on saanut minut tekemään sankaritekoja (minun mittakaavassani) tai heikoimpana hetkenäni tuntemaan itseni varjoisien kujien kulkijaksi. Aloin tunnistaa tämän syvämotiivini joskus kolmekymppisenä. Tajusin, että monet tekemiseni ja toimintatapani olivat selittyneet janalla tulla hyväksytyksi tai tulla hylätyksi. Kaverini väittävät,n että minulla on hyvä supliikki. Uin… Jatka lukemista Hylätyksi tuleminen on meidän monien salattu pelko.