Tekijä: Tapio Aaltonen

Tekoäly eli AI on epäilemättä melkoisen tehokas tekstin tuottaja. Miten hyvä? Tein testin. Googlasin ”Open AI” sanayhdistelmän. Se ohjasi minut sivulle, jossa saatoin testata tekoälyn pätevyyttä. Kirjautuminen oli helppoa. Päätin jutella aiheista, jotka ovat minulle niin tuttuja, että olen kirjoittanut niistä blogeja, artikkeleja ja kirjoja. Aluksi kysyin, mikä antaa henkilölle merkityksen kokemuksen työssään. Tekoäly alkoi… Jatka lukemista Keskustelin tekoälyn kanssa merkityksen kokemuksesta ja etiikasta

Onko kyse ajojahdista vai asiallisesta yhden ongelman käsittelystä? Sitä moni meistä on miettinyt lukiessaan ministeri Mika Lintilään liittyvää kiihtyvää uutisointia. Poliittisia ajojahteja tapahtuu säännöllisin väliajoin. Media tietää kansan janoavan verta ja haistaa herkästi heikotkin signaalit. Ensin ilmaan heitetään muutama tunnusteleva täky, sitten tulee nimettömiin ilmiantajiin perustuva laaja reportaasi, joka johtaa yleiseen paheksumiseen, kujanjuoksuun, sakinhivutukseen ja… Jatka lukemista Mika Lintilän kujanjuoksu ja me muut

Miksi jotkut näyttävät olevan taipuvaisia konservatiivisuuteen ja toiset liberaaliin elämänasenteeseen? Todennäköisesti kulttuurilla, kasvatuksella ja elämäntapahtumilla on ratkaiseva merkitys. Genetiikkaa en varsinaisesti tunne, mutta silmiini ei ole osunut, että olisi kyetty tunnistamaan geeni, joka määrittelisi henkilön tulevan elämänkatsomuksellisen asenteen. Vai onko sittenkin? Saman perheen jälkikasvusta jotkut ovat turvallisuushakuisempia kuin toiset. Yhdet kaihtavat riskejä, toiset etsivät niitä.… Jatka lukemista Konservatiivi vai liberaali – kulttuuria vai geneettistä perimää?

Tervehdys! Yritän taas päästä käyntiin Eetosta ja paatosta -blogien kanssa. Samalla toivotan lukijoilleni onnellista vuoden 2023 jatkoa. Nyt alkaa olla jo kevättä ilmassa. Olen vuodesta 2016 lähtien kirjoittanut 301 Eetosta ja paatosta -blogia. Viime joulukuun raportin mukaan katsomiskertoja oli ollut yli puoli miljoonaa, tarkkaan ottaen 532 134. Joulukuun alun jälkeen olen pitänyt kolmen kuukauden bloggaamistauon.… Jatka lukemista Uusi alku

Venäjän Ukraina-hyökkäyksen alkuaikoina pohdin happamasti lännen roolia. Päättäjämme asettaisivat sanktioita, mutta niin pieniä, että ne eivät tekisi kipeää, eivät Venäjällen eivätkä etenkään meille itsellemme. Vähän samaan tapaan kuin silloin, kun Venäjä valtasi Krimin tai kun se hyökkäsi Itä-Ukrainaan. Jemmaamme oligarkin karkit, niin ettei hän voi imeskellän niitä. Lähetämme kevytkitkerän huolenilmaisun Putinille. Päivittelemme ja uhoilemme muutaman… Jatka lukemista Sanktiot voivat tehdä kipeää. Niiden kuuluukin tehdä.

En edes muistanut olevani varaedustaja. Velvollisuudentuntoni pakotti vastaamaan myöntävästi, vaikka muutakin puuhaa oli tarjolla ja vaikka kutsu kilahti muutaman päivän varoitusajalla. Käytännön asiatn sujuivat rasvatusti, istumapaikka takarivissä Espoon hiippakunnan muiden edustajien vieressä, kokoustekniikka, dokumenttien löytäminen verkosta. Alun messu ja arkkipiispan johdantopuhe kolahtivat ja herättivät ajatuksia. Erityisbonusn oli tuttujen kohtaaminen, ihmisiä työurani ensimmäiseltä puoliskolta, useita viime… Jatka lukemista Viikkoni kirkolliskokouksessa: kohtaamisia, havaintoja ja jokin ihmettely

Useimmat kiusaajat ja pelolla johtajat eivät itse edes tunnista tuhoavaa käytöstään. Kun Tehyn puheenjohtaja sanoo yllättyneensä tehyläisten kritiikistä, hän mitä ilmeisimmin puhuu totta. Tätän olen havainnoinut urallani johtamisen ja työyhteisöjen kehittäjänä. Emme tiedosta, millaisen jäljen jätämme kanssaihmistemme psyykeen ja terveyteen. Tämä pätee sekä hyvässä että pahassa.n Teemme tiedostamattamme paljon hyvää. Ja saatamme tehdä henkistä väkivaltaa… Jatka lukemista Pelolla johtaminen ja kiusaaminen ovat yhteisöjä tuhoava ongelma

Sain kutsun kirkolliskokoukseen. Varaedustajana. Tai oikeastaan varaedustajan varahenkilönä. Kutsu tuli kolme päivää sitten. Ensi viikkoni meni uusiksi. Se on ensimmäinen ja luultavasti viimeinen kertani kirkon parlamentissa.n Edustajan valtakirja kännykässäni kuvittelen astuvani H. Moilasena istuntosaliin. Moikkailen tuttuja. Esittäydyn ei-tutuille. Kerron varavaraedustavani kirkon 3,7 miljoonaa jäsentä  ja etten tiedä paljonkaan siitä,n mitä siellä tapahtuu. Järjestävän seuran toimihenkilöt… Jatka lukemista Olen kirkon korkein päättäjä. Muutaman päivän. Yksi yli sadasta.

Miksi Sanna Marin -kohu ruopaisI minua niin syvältä? Epärationaalisen syvältä. Ahdistavasti. Olen pitänyt Marinin otteesta. Hän edustaa jotain muuta johtajatyyppiä kuin se perinteinen pönöttävä,n äijämäinen, tunteeton, monotonisella paksulla äänellä puhuva pukumies. Tosin kyllä äijäjohtajillakin on ollut elämää, hirvestysreissuja peijaisineen, kosteita lounaita, krapulaisia aamuja saunailtojenn jälkeen, aviollisia hairahduksia.  Sillä erolla, että äijät ovat pitäneet suunsa kiinni… Jatka lukemista Sanna Marinin riennot ja minun häpeäni

”Meidän ei pitäisi puhua kristillisistä arvoista”, totesi piispa Lesslie Newbigin, yksi lähetysteologian suurista hahmoista. Meitä oli koolla noin 300 teologia ja muiden alojen ammattilaista eri puolilta maailmaa,n pääosin Briteistä. Konsultaatio pidettiin Swanwickissa, Englannista. Olin ainoa suomalainen. Elettiin kesää  1992, teemana oli kontekstuaalisuus, ”The Gospel as a Public Truth”. Puhutteleeko kristillinen sanoma modernian ihmistä? Elämmekö omassa… Jatka lukemista ”Kristilliset arvot” voivat olla kristinuskon vesitystä